Hämeenkosken keskiaikainen kivikirkko on vaikuttava näky. Kirkosta on nimittäin jäljellä vain perustuskivet. Tämä kirkko rakennettiin katolisena aikana 1500-luvun alussa, mutta se raunioitui 1600-luvun puolivälissä ilmeisesti maan routimisen vuoksi. Kivikirkko oli Rengon kivikirkon ohella ainoita kahdeksankulmaisia kivikirkkoja Suomessa. Sen lähistöltä on löydetty esineistöä ristiretkiajoilta ja hautoja jopa 1200-luvulta. Tässäkin kirkkomaassa iso-isämme ja -äitimme odottavat siis aikojen loppua ja ruumiiden ylösnousemusta.
Pyhä Lauri
Kirkko on pyhitetty pyhälle Laurentiukselle eli suomalaisittain Laurille. Niinkin suomalaisella nimellä kuin Lauri on siis katolinen alkuperä. Pyhä Lauri eli 200-luvulla ja toimi kirkossa diakonina. Vaikuttava muisto pyhästä Laurista liittyy tapaukseen, jossa pyhä Lauri sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan rikkaudet keisarille. Keisarin hämmästykseksi pyhä Lauri veikin hänen eteensä joukon köyhiä kertoen, että he ovat kirkon todellinen aarre. Tämän seurauksena pyhä Lauri ruoskittiin ja poltettiin parilalla, mikä teki hänestä marttyyrin. Legendan mukaan pyhä Lauri pyysi liekkien keskeltä pyöveleitään kääntämään hänen kylkeään, jotta toinenkin puoli paistuisi. Pyhän Laurentiuksen muistopäivää vietetään katolisessa kirkossa 10. elokuuta, minkä takia Suomessakin on silloin Laurin nimipäivä.
Pääalttari
Kirkon pääalttari, jossa Kristuksen ruumiin ja veren uhri tulee läsnäolevaksi, rakennettiin aina kirkon itäreunaan, koska itä on auringonnousun suunta. Auringonnousu taas kuvaa Kristuksen, maailman valon, syntymistä maailmaan.
Hämeenkosken kivikirkkokin on rakennettu itä-länsi suunnassa ja niinpä alttari sijaitsi todennäköisesti yllä kuvatulla paikalla. Ajatella, että tämä puhtaan uhrin kantaminen Jumalan eteen ennustettiin jo Vanhassa testamentissa:
Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot. (Mal. 1:11)
Niinpä katolinen eukaristian vietto alkaakin papin rukouksella: ”Rukoilkaa kaikki, että tämä minun ja teidän uhrinne olisi otollinen Jumalalle, kaikkivaltiaalle Isälle.”
Lopuksi
Käytyämme tässä luonnonkauniissa kirkkorakennuksessa pohdin, milloinkohan kirkossa on viimeksi rukoiltu. Voihan siitä olla hyvin lyhytkin aika, sillä tässä kirkkorauniossa yhdistyy vaikuttavalla tavalla vehreä luonto ja pysäyttävä historia. Luonto tai metsä taas on monelle se oma ”kirkko” eli paikka jossa rukoillaan Jumalaa. Rukoilimmekin rauniokirkossa lasten kanssa Isä meidän ja Ave Maria -rukouksen latinaksi. 1500-luvulla suomen kieli – ja siis myös Isä meidän – kuulosti varmasti melko erilaiselta kuin meidän lausumanamme, mutta Ave Maria lienee kuulostanut samalta.
Suomen keskiajan viimeiseksi katoliseksi piispaksi tituleerattu Martti Skytte on myös syntyisin Hauholta. Itseasiassa hänen viraltaan puuttui paavin vahvistus, eikä hän ollut siksi varsinaisesti viimeinen katolinen piispa, mutta tätä yksityiskohtaa pehmentää ehkä se, että Skytte oli aikonut hyväksyttää virkansa paavin ja siis koko yleismaailmallisen kirkon edessä (mikä on hyvin katolinen, kirkon ykseyttä kunnioittava ajatus!). Tätä ei kuitenkaan syystä taikka toisesta koskaan tapahtunut. Niinpä hänestä tuli Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa Vaasan ajaman reformaation maltillinen edistäjä Suomessa. Hän mm. lähetti pappiskandidaatteja opiskelemaan Saksan Wittenbergiin Lutherin koulukuntaan.