Yksi unelmistani katolilaisena toteutui, kun astuin sisään Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon, samaan kirkkoon, jossa on ollut oikea Jeesuksen ristin reliikki eli pyhäinjäännös. Hattulan kirkko on rakennettu katolisena aikana noin 1300-luvun lopulla ja se on toinen Suomen katolisista pyhiinvaelluskohteista. Hattulaan on virrannut pyhiinvaeltajia keskiajalta asti ja yhä edelleen katolinen kirkko järjestää sinne pyhiinvaelluksia syksyisin.
Pyhän ristin reliikki
Kun astuin kirkkoon sisään koin varmasti jotakin samaa, kuin moni kokee käydessään Israelissa Jeesuksen elämän ja kärsimyksen pyhissä paikoissa. Koin että kristinusko on totta! Jeesus on totta! Risti on totta! Pyhäinjäännöksissä konkretisoituu kristinuskon historiallisuus. Tosin ristin reliikkiä ei enää ole Hattulan kirkossa, vaan se on hävinnyt. Siitä huolimatta paikka on todella pyhä. Kristuksen ruumiin koskettama puuristi on ollut tuossa paikassa! Ehkä tässä reliikissä on ollut Jeesuksen verta! Wau!
Tätä ihmetellessäni pohdin, että itseasiassa sama Kristuksen ruumis on ollut kotonammekin ja koskettanut puista pöytäämme, kun katolinen pappi toi meille pyhän ehtoollisen sakramentin koronakaranteenin aikana! Eukaristia eli kristuksen pyhän ruumiin todellinen läsnäolo on kirkon kallein aarre, jota en lakkaa ihmettelemästä ja palvomasta. Itselleni on muodostunut tapa kunnioittaa tuota kotimme pöytää suutelemalla sitä iltaisin ja rukoilemalla sen edessä. Jeesus todella elää!
Neitsyt Maria
Pyhän Ristin kirkossa on valtavan paljon 1500-luvun alusta peräisin olevia maalauksia. Myös Neitsyt Maria on vahvasti läsnä. Kirkossa on kuvattu mm. Marian syntymä uutena Eevana, Marian ja Joosefin kihlaus, Marian sydämen lävistyminen miekalla, Marian kruunaaminen taivaan kuningattareksi, Maria ihmiskunnan suojelijana ns. suojelusvaippamadonnassa, Marian kuolonuneen nukkuminen ja monia legendoja Neitsyt Marian tekemistä ihmeistä. Onpa kirkossa kuvattu Maria-patsaan herääminen eloonkin! Mariaan liittyvä kunnioitus ja hartaus on vahvasti esillä. Tämä on mielestäni hyvin luontevaa, olihan Neitsyt Maria läsnä Jeesuksen elämän kaikissa vaiheissa sikiämisestä ristille, hautaan, ylösnousemukseen ja helluntaihin, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Ilman Mariaa ei olisi Jeesusta ja ilman Jeesusta ei olisi Mariaa.
”Sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” (Luuk. 2:35)
Pyhimykset – meidän taivaalliset suojelijat
Myös pyhimyksistä on useita maalauksia ja veistoksia. Kirkkoon tullessa pyhä jättiläinen Kristoforus, Kristuksen kantaja, ottaa pyhiinvaeltajat vastaan. Häneltä voi pyytää esirukoustukea mm. äkkikuolemaa vastaan. Hän on myös pyhiinvaeltajien taivaallinen suojelija. Lisäksi kirkossa on kuvattu pyhä Olavi, pyhä Birgitta, pyhä Ursula, pyhä Erik, pyhä Henrik jne. Pohjolan pyhimykset ovat siis hyvin edustettuina. Todella näyttävässä veistoksessa on myös kuvattu, kuinka pyhä Yrjö taistelee pahaa lohikäärmettä vastaan. Tämä legenda on puhuttanut myös Kirkon ihmeellisimmissä tarinoissa, joka onkin varsin mielenkiintoinen podcast.
Elämä on seikkailu
Luen säännöllisesti katolista Hapatusta -blogia. Siinä hiljattain ex-vanhoillislestadiolainen Joona Korteniemi kertoi positiivisista kokemuksistaan liityttyään katolisuuteen (Kaksi vuotta katolilaisena). Joona kuvasi, että elämästä on tullut suuri seikkailu Narnian ja Taru Sormusten Herrasta -tarinoiden tapaan. Tämä on vastannut myös omaa kokemustani ja ajattelen, että yksi syy tähän on Kristuksen salaisuuden valtava rikkaus ja mm. pyhien läsnäolo sekä jatkuva rukoustuki (joka toimii!). Kyse ei ole (näin väitän) vilkkaasta mielikuvituksesta, vaan totuudesta: pyhät ovat Kristuksessa todella läsnä ja elossa, kuten kerran näkyvästi kirkastusvuorella! He ovat ”ympärillämme”. (Hepr. 12:1) Nykyisin varsinkin protestanttiset veljet ja sisaret saattavat katsoa karsaasti tällaista katolista pyhimyskulttia, reliikkikulttia jne. Itselleni tulee mieleen epäilevä Tuomas, joka sanoo: ”En usko, jos en itse näe.”
Ajattelen, että ihmeiden ja merkkien hyväksyminen (mm. kristikunnan valtavan yhteisen kokemuksen tähden) osaksi kristinuskoa on myös raamatullinen ajatus. Raamattu opettaa, että ihmeelliset merkit ja yliluonnolliset asiat seuraavat kirkkoa (Mark. 16:17). Lisäksi Raamatussa on esimerkkejä siitä, että Jumala toimii välillisesti täällä ajassa: ”He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.” (Mark. 14:36) Tai: ”Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois.” (Apt. 19:12) Kuulostaa varsin katoliselta…
Viimeinen tuomio
Kenties puhuttelevin maalaus Pyhän Ristin kirkossa on Viimeinen tuomio. Siinä Leviatan-hirviö on avannut kitansa ammolleen, jonne synnintekijät joutuvat. Tämä kuvaa ikuista kadotusta Jumalan luota. Sen sijaan Kristuksen oikealla puolella oleville osoitetaan taivas, jonka portilla seisoo apostoli Pietari taivasten valtakunnan avainten kanssa. Kirkon holveja koristavat myös useat kuolemansynteihin liittyvät maalaukset, jotka toimivat varoituksena siitä tiestä, mihin synti johtaa. Pelastusta välittää kuitenkin pyhä katolinen kirkko, joka on Kristuksen mystinen ruumis maan päällä. Tämä konkretisoituu pyhissä sakramenteissa, jotka ovat näkyvää armoa. Lisäksi apuna tällä tiellä ovat pyhien rukoukset, jotka kantavat.
