Kategoria: Kivikirkkoesittelyt

Janakkalan pyhän Laurin kivikirkko on rakennettu 1500-luvun alussa katolisessa Suomessa ja sen rakennutti loppuun Hämeenlinnan käskynhaltija Aake Yrjönpoika Tott. Valitettavasti Aake Tott mestattiin vain muutamaa kuukautta myöhemmin kirkon käyttöönotosta vuonna 1520 kuningas Kristian II:n aloittamissa vainoissa. Tutustuin tähän kirkkoon lastemme kanssa kauniina kesäpäivänä, kun tiekirkot taas aukenivat koronavuoden tauon jälkeen.

Pyhän Laurin kivikirkko on rakennettu 1200-luvulla tehdyn puukirkon tilalle. Sen suojelupyhimyksenä on pyhä Laurentius (Lauri), josta kirjoitin aiemmin täällä. Suomessa pyhälle Laurille ovat omistetut myös Vantaan, Lohjan, Isokyrön, Mynämäen, Perniön ja Hämeenkosken kivikirkot (viimeksi mainittu on raunio). Pyhä Lauri on siis ollut suomalaisille tärkeä taivaallinen esirukoilija ja miksei yhä olisi.

Paljaat seinät

Janakkalan kivikirkon sisustus ei muistuta lainkaan ”kivikirkkoisoveljeään” Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa, sillä seinät ovat paljaan valkoiset. Niistä puuttuu visuaalinen tarinankerronta kirkon historian pyhistä ihmisistä ja tapahtumista, joissa Jumala on väkevästi toiminut. Ehkä uskonpuhdistuksen perintöä seuraten kaikki tämä haluttiin siivota pois, jotta uskon keskiö – evankeliumi – tulisi selkeämmin esille. En tiedä, mutta itse koen, että evankeliumin järisyttävä uutta luova voima loistaa sitä kirkkaammin, mitä enemmän tradition tapahtumien, joissa evankeliumi on saanut vaikuttaa, annetaan puhua.

Katolisuutta voi hahmottaa paremmin, kun huomaa, ettei teologia ei ole niin jännitteistä. Pyhien kunnioittaminen ei vähennä Jumalan kunniaa, Maria ei kilpaile Jeesuksen kanssa, teot eivät ole vastakkain armon kanssa jne. Kyseessä ei ole ”joko tai” vaan ”sekä että”. Teologia ei ole ikään kuin kaksiulotteisella janalla, vaan kolmiulotteisilla tasoilla, jotka ovat lomittain. Jumala on kuin suuri rakentaja, jolla on iso työkalupakki, sillä erotuksella, että työkalut ovat eläviä ihmisiä, joilla on vapaus. Jumala haluaa toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja kautta yhteistyössä, mutta Hän säilyy kaiken elämän ja hyvyyden lähteenä. Pyhä Lauri on yksi tällainen Jumalan työväline maailman pyhittämisessä. Hänen kunnioittaminen ei vähennä Jumalan kunniaa – pikemminkin päivastoin. ”Yksi on Jumala, kaikkien isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:6)

Ihmeiden lähde ja pyhä vesi

Janakkalan kivikirkon ympäristö toimi uskonnollisena kokoontumispaikkana jo ennen kristinuskon tuloa Hämeeseen. Tästä merkkinä on lähde, joka oli pakanuuden ajan Taara-jumalalle pyhitetty uhrilähde. Tuo lähde pulppuaa kirkon lähistöllä edelleen, tosin Laurin lähteenä. Enää sen luona ei tehdä taikoja tai harjoiteta uhraamista. Sen sijaan vesi pyhitettiin kastevedeksi, jossa perimätiedon mukaan ensimmäiset alueen hämäläiset kastettiin.

Tämä on yksi esimerkki siitä, ettei kristillinen usko välttämättä poista mustavalkoisesti kaikkea vanhaa alueen uskonnollista ainesta, vaan antaa sille uuden, kristillisen sisällön. Laurin lähde on yhä ihmeiden lähde, eikä kyse ole magiasta. Tästä lähteestä ammennetun pyhitetyn veden kautta lukuisat hämäläiset on pesty kasteessa, joka on uudestisyntymisen pesu, iankaikkisen elämän toivo sekä paheiden loppu ja hyveiden alku. Kasteessa vesi saa sellaisen yliluonnollisen voiman, mikä ylittää kaiken ymmärryksemme. Vedestä, joka jo luonnostaan on kaiken elämän edellytys, tulee yliluonnollinen pesu, joka poistaa syyllisyyden ja lahjoittaa Jumalan lapseuden.

Katolinen tapa on tehdä usein pyhitetyllä vedellä ristinmerkki. Esimerkiksi jokaisen kirkon ovella on astia, jossa on pyhitettyä vettä (vihkivettä). Kirkkoon käydään aina veden ja ristin kautta polvistuneena tabernaakkelissa lepäävää Kristuksen läsnäoloa palvoen. Tämä muistuttaa kasteen lahjasta, kuten myös siihen kuuluvasta velvoitteesta seurata Kristusta. Ristinmerkki on myös kehollinen rukous, jossa anotaan Jumalan armoa, joka puhdistaa syyllisyyden ja antaa voimaa uuteen elämään. Lutherinkin ajatus oli, että kastetta tulisi muistaa päivittäin, eikä sen tulisi olla vain menneisyyden tapahtuma, vaan totta joka päivä.

Kristus, pelasta meidät

Puhuttelevin yksityiskohta kirkossa oli 1400-luvulta peräisin oleva Kristus ristillä -veistos. Veistoksen alkuperästä ei ole paljoa tietoa, mutta se meinasi jo kerran jäädä pölyttymään kirkon ullakolle uuden alttaritaulun tieltä, kunnes se löydettiin uudelleen, entisöitiin ja tuotiin kirkkoon. On vaikuttavaa ajatella, että Kristuksen kuolema tuotti vehnänjyvän tavoin niin runsaan sadon, että se on vaikuttanut aina Hämeen Janakkalaan asti. Miten yhden ihmisen kuolemasta on voinut seurata niin paljon? Tätä voimme jäädä pohtimaan ja katselemaan Kristusta ristillä…

Pälkäneen kivikirkko on rakennettu 1500-luvun alussa vanhan, ilmeisesti rautakaudelta peräisin olevan kalmiston paikalle. Rakentaminen kuitenkin keskeytyi reformaation myötä ja kirkko autioitui lopulta kokonaan 1800-luvulla, kun Pälkäneelle rakennettiin uusi kirkko. Kivikirkon katto romahti joulukuussa 1890.

Katolisen perinteen mukaisesti kirkolle nimetään aina joku taivaallinen suojelija. Pälkäneen kivikirkon suojelija on – ei enempää, eikä vähempää – kuin arkkienkeli Mikael, jonka kerrotaan ilmestyskirjassa käyvän taistelua itseään saatanaa vastaan. Kivikirkolla on siis varsin raamatullinen ja mahtipontinen suojelija.

Puhuttelevat rauniot

Ajan usein Pälkäneen kirkkoraunion ohitse, kun menen Tampereelle messuun. Joka kerta katseeni kääntyy 12-tien pohjoispuolen raunioihin ja pohdin alueen katolista historiaa. On vaikuttavaa elää lähellä tällaisia jättimäisiä kristinuskon maanmerkkejä, ja silti ne kalpenevat suurten eurooppalaisten katedraalien rinnalla. Kivikirkoissa on mielestäni jotakin hyvin suomalaista: sisua, vaatimattomuutta ja karua kauneutta.

Paholaisen kirjeopisto

Olen lukenut C. S. Lewisin kirjaa Paholaisen kirjeopisto. Kirja kuvaa, miten demonit lähettävät kirjeitä toisilleen ihmisten kiusaamisesta. Kaiken tarkoitus on ohjata ihmisiä poispäin Jumalasta, Hyvyydestä ja Totuudesta. Kirja on erinomainen, suosittelen lukemaan!

Yksi mielenkiintoinen ajatus on, että demonien tarkoitus on saada ihmiset olemaan ajattelematta liikaa. Tätä varten on erilaisia kikkoja, kuten maailmallisuus. Ajatteleminen on kuitenkin demonien kannalta ongelmallista, sillä se ohjaa luonnostaan dialogiin totuuden kanssa, tai ainakin etsimään totuutta. Ja tässä dialogissa pahan voimat eivät pärjää, sillä ne viihtyvät mielummin hämärässä, jossa ei pohdita liikaa elämän suuria kysymyksiä.

Siksi on paikallaan myös katolinen rukous pyhälle Mikaelille:

”Pyhä Mikael, arkkienkeli, puolusta
meitä taistelussa ja ole suojanamme
paholaisen juonia ja pahuutta vastaan.
Nöyrästi rukoilemme: ojentakoon
Jumala häntä.

Ja sinä, taivaan joukkojen päämies,
syökse Jumalan voimalla helvettiin
saatana ja muut pahat henget, jotka
kiertelevät maailmaa sielujen
kadotukseksi.

Amen.”

Vapaan tahdon lahja

Erilaisten ihmisiä orjuuttavien siteiden keskellä ihmisellä on kuitenkin yksi ominaisuus, jonka edessä pahuus on voimatonta. Tämä on vapaan tahdon lahja: ”Herra loi ihmisen… Hän antoi heille vapaan tahdon.” (Siirak 1:6). Siksi heikkouksistamme ja virheistämme huolimatta voimme pyrkiä kohti hyvyyttä. Voimme pyrkiä tahtomaan sitä, mikä on oikein.

Armon valo ja voima

Isä Oskari kiteyttää armon valoksi ja voimaksi. Suomalaisessa luterilaisessa perinteessä armo on ymmärretty pitkälti syntien anteeksiantamukseksi, mutta ehkä se voidaan ymmärtää myös laajemmin valoksi, joka valaisee ymmärrystämme kohti totuutta ja voimaksi, joka vapauttaa tahtoamme kohti hyvyyttä. Tämä tekee nähdäkseni armosta konkreettisemman asian, joka liittyy kiinteämmin jokapäiväiseen arjen elämäämme.

Tähän liittyen Paavali kirjoittaa: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen… Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta… Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:18, 21, 24)

Katolisesta näkökulmasta pelastuminen on sitä, että Jumala vuodattaa meihin armon, joka tekee työtään meissä. Tämä ei vain pyyhi pois syyllisyyttämme, vaan antaa sekä valoa, jotta voisimme kasvaa Totuuden eli Kristuksen ymmärryksessä ja voimaa, jotta voisimme kasvaa hyvissä teoissa ja rakkaudessa. Näin armosta Kristuksessa tulee koko elämämme voima ja keskus, ja se pelastaa meidät synnistä, joka kahlitsee ja orjuuttaa vapauttamme.

Lammin keskiaikainen kivikirkko on rakennettu katolisessa Suomessa 1400-luvun lopulla. Sen ovat legendan mukaan rakentaneet jättiläiset. Ehkä jättiläistarina lienee liioiteltu, mutta joka tapauksessa on vaikuttavaa katsella tällaisia järkälemäisiä rakennuksia, jotka on tehty ajalla, jolloin ei ollut nostureita, kaivinkoneita tai nykyaikaisia työkaluja. Ehkä tärkein kuitenkin oli, nimittäin halu tehdä jotakin suurta Jumalalle, joka säilyisi isältä pojalle ja voisi puhutella evankeliumin hengessä vuosisatoja.

”Vanha Kaisa”

Lammin kivikirkko on pyhitetty pyhälle Katariina Aleksandrialaisella. Lammilaisittain kirkkoa kutsutaankin ”vanhaksi Kaisaksi”. Katariina, tai lammilaisittain Kaisa, oli kristitty, joka eli 200-luvulla. Hän kärsi marttyyrikuoleman uskonsa tähden. Tarinan mukaan rovion liekit eivät kuitenkaan tarttuneet pyhään Kaisaan. Seuraavaksi yritettiin mestausta teilauspyörällä, mutta teili meni rikki, kun Kaisa kosketti siihen. Kolmas kerta eli pyövelin miekka teki kuitenkin lopun Kaisasta. Kirkossa Kaisaa on kunnioitettu opettajien suojeluspyhimyksenä.

Traaginen palo 1918

Lammin kivikirkko paloi traagisesti keväällä 1918. Se koki tuolloin uskonpuhdistustakin – katolisesta näkökulmasta – traagisemman puhdistuksen, joka tuhosi kaiken. Niinpä kirkon sisustuksesta ei löydy enää mitään maalauksia tai veistoksia katoliselta ajalta. Vastaava tilanne voisi olla, jos isoisien rakentama koti tuhoutuisi palossa ja se veisi mennessään perhevalokuvat ja perintökalleudet satojen vuosien ajalta. Onhan kirkkokin nimittäin perhe, Jumalan omaisuuskansa, jolla on historia. Kristinusko ei ole vain historiaton ideologia, vaan paljon enemmän. Tästä syystä koin kirkossa myös pientä haikeutta: uusi kirkko on kyllä hyvin kaunis, mutta jotakin silti puuttuu. Se ei ole täysin sama kirkko kuin ennen 1918 paloa tai 1500-luvun lievempiä puhdistuksia.

Lammin rikas hengellisyys

Jos tulet käymään Lammin kivikirkossa, sinun kannattaa vilkaista myös Lammilla sijaitseva ortodoksikirkon Athos-säätiön luostarikeskus. Filokalia kirjakaupasta löydät monia hienoja ikoneja ja ystävällinen henkilökunta kertoo sinulle mielellään Athos-säätiön projektista ja upeista ikonimaalauksista. Lisäksi Lammilta löytyy evl -kirkon lisäksi helluntaikirkko ja vapaakirkko. Tilaisuuksia on siis moneen makuun. Oma työpaikkani löytyy myös Lammilta ja lupaan tarjota sinulle kirkon viereisessä grillissä nyhtöpossuhampparin, jos tulet tutustumaan Lammin kivikirkkoon, joka palvelee kesäisin tiekirkkona. Voimme rukoilla yhdessä menneiden katolisten aikojen muistoksi vaikka Terve Marian, jos haluat. 🙂

Missä kirkko, siellä kapakka?

Muistelen jostakin lukeneeni Lutherin sanoneen jotenkin näin: ”Minne Jumalan kansa rakentaa kirkon, sinne paholainen rakentaa kapakan.” Jos lainaus on Lutherilta, niin ainakin Lammilla Luther-profetia toteutuu. Baari Lamminpesä sijaitsee nimittäin aivan kivikirkon naapurissa. Baarissa en ole vieraillut, mutta kivikirkkoa suosittelen kyllä jokaiselle. Se menee heittämällä top 5 kivikirkkoihin kauneudessaan. Ota siis yhteyttä, jos piipahdat Lammilla! Sir Smoke BBG grillin hamppareita ei saa joka paikasta. 😛

Yksi unelmistani katolilaisena toteutui, kun astuin sisään Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon, samaan kirkkoon, jossa on ollut oikea Jeesuksen ristin reliikki eli pyhäinjäännös. Hattulan kirkko on rakennettu katolisena aikana noin 1300-luvun lopulla ja se on toinen Suomen katolisista pyhiinvaelluskohteista. Hattulaan on virrannut pyhiinvaeltajia keskiajalta asti ja yhä edelleen katolinen kirkko järjestää sinne pyhiinvaelluksia syksyisin.

Pyhän ristin reliikki

Kun astuin kirkkoon sisään koin varmasti jotakin samaa, kuin moni kokee käydessään Israelissa Jeesuksen elämän ja kärsimyksen pyhissä paikoissa. Koin että kristinusko on totta! Jeesus on totta! Risti on totta! Pyhäinjäännöksissä konkretisoituu kristinuskon historiallisuus. Tosin ristin reliikkiä ei enää ole Hattulan kirkossa, vaan se on hävinnyt. Siitä huolimatta paikka on todella pyhä. Kristuksen ruumiin koskettama puuristi on ollut tuossa paikassa! Ehkä tässä reliikissä on ollut Jeesuksen verta! Wau!

Tätä ihmetellessäni pohdin, että itseasiassa sama Kristuksen ruumis on ollut kotonammekin ja koskettanut puista pöytäämme, kun katolinen pappi toi meille pyhän ehtoollisen sakramentin koronakaranteenin aikana! Eukaristia eli kristuksen pyhän ruumiin todellinen läsnäolo on kirkon kallein aarre, jota en lakkaa ihmettelemästä ja palvomasta. Itselleni on muodostunut tapa kunnioittaa tuota kotimme pöytää suutelemalla sitä iltaisin ja rukoilemalla sen edessä. Jeesus todella elää!

Neitsyt Maria

Pyhän Ristin kirkossa on valtavan paljon 1500-luvun alusta peräisin olevia maalauksia. Myös Neitsyt Maria on vahvasti läsnä. Kirkossa on kuvattu mm. Marian syntymä uutena Eevana, Marian ja Joosefin kihlaus, Marian sydämen lävistyminen miekalla, Marian kruunaaminen taivaan kuningattareksi, Maria ihmiskunnan suojelijana ns. suojelusvaippamadonnassa, Marian kuolonuneen nukkuminen ja monia legendoja Neitsyt Marian tekemistä ihmeistä. Onpa kirkossa kuvattu Maria-patsaan herääminen eloonkin! Mariaan liittyvä kunnioitus ja hartaus on vahvasti esillä. Tämä on mielestäni hyvin luontevaa, olihan Neitsyt Maria läsnä Jeesuksen elämän kaikissa vaiheissa sikiämisestä ristille, hautaan, ylösnousemukseen ja helluntaihin, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Ilman Mariaa ei olisi Jeesusta ja ilman Jeesusta ei olisi Mariaa.

”Sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” (Luuk. 2:35)

Pyhimykset – meidän taivaalliset suojelijat

Myös pyhimyksistä on useita maalauksia ja veistoksia. Kirkkoon tullessa pyhä jättiläinen Kristoforus, Kristuksen kantaja, ottaa pyhiinvaeltajat vastaan. Häneltä voi pyytää esirukoustukea mm. äkkikuolemaa vastaan. Hän on myös pyhiinvaeltajien taivaallinen suojelija. Lisäksi kirkossa on kuvattu pyhä Olavi, pyhä Birgitta, pyhä Ursula, pyhä Erik, pyhä Henrik jne. Pohjolan pyhimykset ovat siis hyvin edustettuina. Todella näyttävässä veistoksessa on myös kuvattu, kuinka pyhä Yrjö taistelee pahaa lohikäärmettä vastaan. Tämä legenda on puhuttanut myös Kirkon ihmeellisimmissä tarinoissa, joka onkin varsin mielenkiintoinen podcast.

Elämä on seikkailu

Luen säännöllisesti katolista Hapatusta -blogia. Siinä hiljattain ex-vanhoillislestadiolainen Joona Korteniemi kertoi positiivisista kokemuksistaan liityttyään katolisuuteen (Kaksi vuotta katolilaisena). Joona kuvasi, että elämästä on tullut suuri seikkailu Narnian ja Taru Sormusten Herrasta -tarinoiden tapaan. Tämä on vastannut myös omaa kokemustani ja ajattelen, että yksi syy tähän on Kristuksen salaisuuden valtava rikkaus ja mm. pyhien läsnäolo sekä jatkuva rukoustuki (joka toimii!). Kyse ei ole (näin väitän) vilkkaasta mielikuvituksesta, vaan totuudesta: pyhät ovat Kristuksessa todella läsnä ja elossa, kuten kerran näkyvästi kirkastusvuorella! He ovat ”ympärillämme”. (Hepr. 12:1) Nykyisin varsinkin protestanttiset veljet ja sisaret saattavat katsoa karsaasti tällaista katolista pyhimyskulttia, reliikkikulttia jne. Itselleni tulee mieleen epäilevä Tuomas, joka sanoo: ”En usko, jos en itse näe.”

Ajattelen, että ihmeiden ja merkkien hyväksyminen (mm. kristikunnan valtavan yhteisen kokemuksen tähden) osaksi kristinuskoa on myös raamatullinen ajatus. Raamattu opettaa, että ihmeelliset merkit ja yliluonnolliset asiat seuraavat kirkkoa (Mark. 16:17). Lisäksi Raamatussa on esimerkkejä siitä, että Jumala toimii välillisesti täällä ajassa: ”He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.” (Mark. 14:36) Tai: ”Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois.” (Apt. 19:12) Kuulostaa varsin katoliselta…

Viimeinen tuomio

Kenties puhuttelevin maalaus Pyhän Ristin kirkossa on Viimeinen tuomio. Siinä Leviatan-hirviö on avannut kitansa ammolleen, jonne synnintekijät joutuvat. Tämä kuvaa ikuista kadotusta Jumalan luota. Sen sijaan Kristuksen oikealla puolella oleville osoitetaan taivas, jonka portilla seisoo apostoli Pietari taivasten valtakunnan avainten kanssa. Kirkon holveja koristavat myös useat kuolemansynteihin liittyvät maalaukset, jotka toimivat varoituksena siitä tiestä, mihin synti johtaa. Pelastusta välittää kuitenkin pyhä katolinen kirkko, joka on Kristuksen mystinen ruumis maan päällä. Tämä konkretisoituu pyhissä sakramenteissa, jotka ovat näkyvää armoa. Lisäksi apuna tällä tiellä ovat pyhien rukoukset, jotka kantavat.

Hämeenkosken keskiaikainen kivikirkko on vaikuttava näky. Kirkosta on nimittäin jäljellä vain perustuskivet. Tämä kirkko rakennettiin katolisena aikana 1500-luvun alussa, mutta se raunioitui 1600-luvun puolivälissä ilmeisesti maan routimisen vuoksi. Kivikirkko oli Rengon kivikirkon ohella ainoita kahdeksankulmaisia kivikirkkoja Suomessa. Sen lähistöltä on löydetty esineistöä ristiretkiajoilta ja hautoja jopa 1200-luvulta. Tässäkin kirkkomaassa iso-isämme ja -äitimme odottavat siis aikojen loppua ja ruumiiden ylösnousemusta.

Pyhä Lauri

Kirkko on pyhitetty pyhälle Laurentiukselle eli suomalaisittain Laurille. Niinkin suomalaisella nimellä kuin Lauri on siis katolinen alkuperä. Pyhä Lauri eli 200-luvulla ja toimi kirkossa diakonina. Vaikuttava muisto pyhästä Laurista liittyy tapaukseen, jossa pyhä Lauri sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan rikkaudet keisarille. Keisarin hämmästykseksi pyhä Lauri veikin hänen eteensä joukon köyhiä kertoen, että he ovat kirkon todellinen aarre. Tämän seurauksena pyhä Lauri ruoskittiin ja poltettiin parilalla, mikä teki hänestä marttyyrin. Legendan mukaan pyhä Lauri pyysi liekkien keskeltä pyöveleitään kääntämään hänen kylkeään, jotta toinenkin puoli paistuisi. Pyhän Laurentiuksen muistopäivää vietetään katolisessa kirkossa 10. elokuuta, minkä takia Suomessakin on silloin Laurin nimipäivä.

Pääalttari

Kirkon pääalttari, jossa Kristuksen ruumiin ja veren uhri tulee läsnäolevaksi, rakennettiin aina kirkon itäreunaan, koska itä on auringonnousun suunta. Auringonnousu taas kuvaa Kristuksen, maailman valon, syntymistä maailmaan.

Hämeenkosken kivikirkkokin on rakennettu itä-länsi suunnassa ja niinpä alttari sijaitsi todennäköisesti yllä kuvatulla paikalla. Ajatella, että tämä puhtaan uhrin kantaminen Jumalan eteen ennustettiin jo Vanhassa testamentissa:

Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot. (Mal. 1:11)

Niinpä katolinen eukaristian vietto alkaakin papin rukouksella: ”Rukoilkaa kaikki, että tämä minun ja teidän uhrinne olisi otollinen Jumalalle, kaikkivaltiaalle Isälle.”

Lopuksi

Käytyämme tässä luonnonkauniissa kirkkorakennuksessa pohdin, milloinkohan kirkossa on viimeksi rukoiltu. Voihan siitä olla hyvin lyhytkin aika, sillä tässä kirkkorauniossa yhdistyy vaikuttavalla tavalla vehreä luonto ja pysäyttävä historia. Luonto tai metsä taas on monelle se oma ”kirkko” eli paikka jossa rukoillaan Jumalaa. Rukoilimmekin rauniokirkossa lasten kanssa Isä meidän ja Ave Maria -rukouksen latinaksi. 1500-luvulla suomen kieli – ja siis myös Isä meidän – kuulosti varmasti melko erilaiselta kuin meidän lausumanamme, mutta Ave Maria lienee kuulostanut samalta.

Kävimme viime kesänä tutustumassa Johannes Kastajalle pyhitettyyn Hauhon keskiaikaiseen kivikirkkoon, joka on niin ikään rakennettu katolisen kirkon aikana 1400- ja 1500-lukujen taitteessa keskelle kaunista hämäläistä maalaismaisemaa. Paikkakunnan historia on mielenkiintoinen, sillä kirkon ympäristössä on ollut asutusta jopa 400-luvulta asti! Kristinusko ei sentään ihan noin varhain saapunut hämeeseen, mutta Hauhon katolinen seurakunta on kuitenkin hyvin vanha, ainakin 1200-luvulta peräisin. Kukapa tietää, vaikka itse pyhä Henrik olisi tehnyt saarnamatkoja hämeeseen ennen kuuluisaa ja traagista kohtaloaan Köyliön järven jäällä. Joka tapauksessa paikkakunnan katoliset juuret ovat vajaa tuhat vuotta vanhat!

Pyhä Anna ja pyhä Olavi

Vaikka reformaation jälkeen kivikirkon sisätilat kokivat huomattavan riisumisen ja ”modernisoinnin”, on paljon mielenkiintoista jäänyt silti jäljelle. Esimerkiksi veistos pyhä Anna kolmantena! Samaa pyhimystähän eräs Martti Luther taisi huutaa avuksi ukonilmalla ja päätyi sen jälkeen tarinan mukaan munkiksi. Pyhä Anna kolmantena esittää Neitsyt Marian äidin Annan, joka pitää Maria-lastaan ja Jeesus-lapsenlastaan sylissään. Tämä aihe on ollut suosittu kristillisessä taiteessa 1300-luvulta lähtien.

Kannattaa huomata, että Neitsyt Maria kuvataan veistoksessa kruunu päässään taivaan kuningattarena. Tämä liittyy siihen, että Jeesus on Daavidin poika, kuningasten kuningas, ja hänen äitinsä Neitsyt Maria on siksi kuningataräiti, kuten Israelissa (1. Kun 2:19).

Toinen mielenkiintoinen veistos kirkossa esittää tunnettua pohjoismaalaista pyhimystä pyhää Olavia, joka oli muuten viikinki. Tämä patsas on 1300-luvulta, eikä liene väärin kumartaa nöyrästi näin vaikuttavan historiallisen esineen edessä ja kunnioittaa pyhää Olavia, joka levitti kristinuskoa Pohjolassa 900-ja 1000-lukujen vaihteessa (vaikkakin ajan hengen mukaan osin miekka kädessään.) Suomessakin pyhää Olavia on kunnioitettu mm. nimeämällä hänen mukaansa linna (Olavinlinna Savonlinnassa) ja esittämällä pyhä Olavi Jormalan ja Ulvilan kunnanvaakunoissa. Ja itseasiassa oman synnyinkuntani Sysmän kunnanvaakunassa kuvattu kirves viittaa pyhän Olavin kirveeseen.

#katolisempi Martti

Suomen keskiajan viimeiseksi katoliseksi piispaksi tituleerattu Martti Skytte on myös syntyisin Hauholta. Itseasiassa hänen viraltaan puuttui paavin vahvistus, eikä hän ollut siksi varsinaisesti viimeinen katolinen piispa, mutta tätä yksityiskohtaa pehmentää ehkä se, että Skytte oli aikonut hyväksyttää virkansa paavin ja siis koko yleismaailmallisen kirkon edessä (mikä on hyvin katolinen, kirkon ykseyttä kunnioittava ajatus!). Tätä ei kuitenkaan syystä taikka toisesta koskaan tapahtunut. Niinpä hänestä tuli Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa Vaasan ajaman reformaation maltillinen edistäjä Suomessa. Hän mm. lähetti pappiskandidaatteja opiskelemaan Saksan Wittenbergiin Lutherin koulukuntaan.

Vaikuttava krusifiksi

Vaikuttavin esine Hauhon kivikirkossa esittää ristiinnaulittua Kristusta. Hänessä pyhä Anna, pyhä Olavi ja (pyhä) Martti Skytte saavat merkityksen. Mitäpä muuta nämä pyhät ihmiset ovat kuin Jumalan armon ja rakkauden viestinviejiä, työtovereita ja välikappaleita omien lahjojensa ja kutsumuksensa kautta? Kaiken hyvyyden ja rakkauden lähde on kuitenkin Jumalassa ja tämä rakkaus säteilee kirkkaimmin Hänen Poikansa Jeesuksen, maailman Valkeuden, kautta. Pyhien ihmisten arvon Jumalan pelastussuunnitelmassa ymmärrämme kuitenkin, kun pohdimme, että ilman pyhää Annaa ei olisi Neitsyt Mariaa, ilman Neitsyt Marian vapaata vastausta fiat, tapahtukoon, ei olisi Jeesus-lasta ja ilman pyhää Henrikiä, pyhää Olavia sekä Martti Skytteä ei olisi Pohjolan kristinuskoa ja Hauhon kivikirkkoa. Niimpä rukoilemme:

Pyhät Anna, Henrik ja Olavi, rukoilkaa puolestamme!

Pyhä Johannes Kastaja, suojele Hauhon seurakuntaa!

Taivaan kuningatar, rukoile puolestamme Jumalaa!

Tuuloksen kivikirkko on varmasti paikkakunnan vanhin ja mielenkiintoisin kulttuuriperintö. Se on rakennettu katolisen kirkon ajalla 1400-1500 -lukujen vaihteessa vanhan Viipuri-Pohjanmaa tien varrelle Suolijärven rantaan. Ympäröivä seutu on kaunista maalaisidylliä peltoineen ja vehreine puustoineen. Olen nyt varsinkin katolisuuteen kääntymisen jälkeen kiinnostunut eri tavalla Suomen katolisesta historiasta. Suomessa onkin yllättävän paljon katolista perintöä, josta ehkä selvimpänä merkkinä ovat kauniit keskiaikaiset kivikirkot.

#katolisempikuinluulit

Emil Anton on tehnyt kirjallaan Katolisempi kuin luulit suuren palveluksen niille, joita kiinnostaa perehtyä Suomen katoliseen historiaan. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kyseisen kirjan! Valtavan tietomäärän lisäksi kirja on varsin mukaansatempaavasti kirjoitettu ja se sisältää paljon mielenkiintoisia ”pyhiinvaelluskohteita” Suomessa. Kirjan hengessä ajattelinkin tehdä muutamia blogikirjoituksia Suomen katolisesta historiasta. Tietyllä tavalla Suomen luterilainenkin historia voidaan nähdä osin katolisena historiana, vaikka yhteys Pietarin istuimeen onkin katkennut. Suomen luterilaisen uskonperinnön juuret ovat nimittäin katolisessa kirkossa, vaikka toki luterilaisuudella on lisäksi myös omaleimainen historiansa.

Pieni, kotoisa ja sympaattinen

Tuuloksen kivikirkko on Suomen pienimpiä kivikirkkoja. Tutkija Knut Drake onkin ajatellut, että kirkko on ehkä alun perin rakennettu kartanokappeliksi. Kivikirkko sijaitsee Sairialan vanhan kartanoisännän Knut Possen 1400-luvun lopulla katoliselle kirkolle luovuttamilla tonttimailla.

Kirkon vanhin ja mielenkiintoisin esine on 1400-luvulta peräisin oleva puuveistos pyhästä Birgitasta. Tuuloksen kivikirkon taivaalliseksi suojelijaksi (tai esirukoilijaksi) nimetty pyhä Birgitta on 1300-luvulla elänyt pohjoismaalainen pyhimys. Erityisesti nyt korona-aikana pyydänkin Tuuloksen ja koko Suomen puolesta, pyhä Birgitta, rukoile puolestamme!

Reformaation jälkeen

Kävimme viime jouluna Tuuloksen kivikirkossa jouluaaton hartauksessa. Jouluhartauksen piti luterilainen pappi. Tilaisuus oli harras ja urut soivat kauniisti. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin kuulunut elämästäni 13 vuotta LHPK:aan ja käynyt siis kirkossa lähinnä adventtiseurakunnalta vuokratuissa tiloissa, tuo ev.-lut. kirkko jo kirkkotilana mieleeni yhä monia lämpimiä muistoja luterilaisesta lapsuudestani Elimäen ja Valkealan kirkonpenkissä. Nyt katselen tätä kaikkea hieman erilaisesta perspektiivistä diasporassa elävänä katolilaisena.

Urut soivat nykyään Tuuloksen kivikirkossa noin kahdesti kuussa. Joskus mietin, entä jos kirkko olisi yhä katolinen? Urut voisivat soida päivittäin! Kirkon kello voisi kajahtaa juhlallisesti joka päivä merkkinä leivän muuttumisesta konsekraatiossa Kristuksen pyhäksi ruumiiksi. Katolinen rippituoli olisi sadan kilometrin sijaan muutaman kilometrin päässä. Messussa voisi käydä useasti viikossa, kenties jopa päivittäin. Mikä aarre! Ja mikä tärkeintä, suomalainen kristikunta olisi yhä yhtä Pietarin istuimen ja koko maailmanlaajan katolisen kirkon kanssa. Tämä olisi huikea ajatus!

Ruusukkoa, näilläkin pelloilla?

Käyn usein iltaisin rukoilemassa katolisen perinteen mukaan ruusukkorukouksen Tuuloksen peltomaisemissa. Joskus mietin, onkohan täällä rukoiltu aiemmin ruusukkoa. Ehkäpä, sillä onhan Tuuloksessakin ollut ennen katolinen kirkko. Mielenkiintoisen yksityiskohdan löysin kuitenkin oman kyläni kyläkirjasta. Karutan kylän metsiä on nimittäin toisen maailmansodan jälkeen ollut raivaamassa kansainvälinen ryhmä eri puolilta maailmaa tulleita raivaajia. Vaikka Suomessa olikin tuolloin aika vähän katolilaisia, ehkä tässä joukossa saattoi olla mukana jokunen katolilainenkin, sillä maailmalla katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkko.  On siis ainakin mahdollista, etten ole ensimmäinen katolilainen, joka rukoilee ruusukkoa näillä pelloilla ja pyytää siunausta paaville ja katoliselle kirkolle – myös sen luterilaisille pikkuserkuille.. 😉