Kuuntelin Kujalla -podcastin jakson: Voiko eronnut avioitua uudelleen? , jossa haastateltavana oli pastori Antti Leinonen. Tässä vastineeni podcastin jaksoon katolilaisen maallikon näkökulmasta.

Hyvä periaate on lähestyä Raamatun vaikeammin tulkittavia kohtia niistä Raamatun kohdista käsin, jotka ovat selkeämpiä. Näitä varsin selkeitä kohtia avioeroon liittyen voitaisiin ottaa esille käsky ”älä tee aviorikosta”, jota Jeesus tarkentaa, että kyse on paitsi tekojen, myös ajatusten uskollisuudesta aviopuolisoa kohtaan. (Matt. 5:27-28) Ehkä kaikkein selkein Jeesuksen vastaus eroamiseen löytyy, kun fariseuksen kysyivät häneltä suoraan: saako erota, johon Jeesus vastasi: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt 19:6). Ja kun fariseukset viittasivat Mooseksen antamaan lupaan erota, Jeesus totesi, ettei alunperin ollut niin. Jumalan alkuperäinen luomistarkoitus on, että yhdeksi lihaksi avioliitossa tulleet mies ja vaimo eivät eroa.

Sitten voitaisiin ottaa esille ne monitulkintaisemmat kohdat, joiden perusteella on tulkittu, että avioero ja uudelleen avioituminen eron jälkeen olisivat ns. poikkeustapauksina kuitenkin mahdollisia:

”Minä sanon teille, se joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen.” (Matt 19:9)

Kyseisen kohdan epäsuora tulkinta on, ettei aviorikosta tapahdu, jos hylkäämisen peruste on haureus. Tämä taas voidaan tulkita kahdella tavalla: 1) jos vaimo (tai vastaavasti mies) on tehnyt aviorikoksen eli ollut uskoton, niin hänestä saisi erota, eikä tällöin tee aviorikosta tai 2) jos mies ja nainen elävät haureudessa, eli esimerkiksi avoliitossa, eikä heidän välillään ole virallisesti solmittua avioliittoa, niin he voivat erota, eikä kyse ole aviorikoksesta. Tällöin yhteiselämän muoto ei alun perinkään ole pätevästi solmittu avioliitto.

Tulkinta 2) olisi ristiriidaton Jeesuksen aiemman opetuksen kanssa, jonka mukaan ”sitä minkä Jumala yhdistää, ei saa erottaa.”

Jos mennään Paavalin opetuksiin, voidaan taas nostaa selkeämmin tulkittavana kohtana esille: ”Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin hän on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.” (Room 7:2,3) Paavali opettaa, että toisen aviopuolison kuollessa avioliitto lakkaa olemasta voimassa, ja vasta sen jälkeen on mahdollista solmia uusi avioliitto tekemättä aviorikosta. 

Sitten Paavalin opetus, josta on tulkittu, että avioeron ja uuden avioliiton solmimisen mahdollisuus voisi olla poikkeustapauksena kuitenkin mahdollinen. Paavali kirjoittaa: ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon, veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut, sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.” (1. Kor 7:15)

Epäsuorasti tekstistä voitaisiin tulkita, että jos ei-uskova osapuoli haluaa erota, niin uskova osapuoli on vapaa eroamaan ja solmimaan uuden avioliiton. Tällaisen tulkinnan ongelma on kuitenkin ristiriidan muodostuminen Paavalin aiemman opetuksen kanssa, jossa hän toteaa: ”Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.” (1. Kor. 7:11) Paavali opettaa, että eroaminen ns. asumuserona on joskus mahdollista, mutta tämän jälkeen on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pysyä naimattomana tai sopia riita ja palata yhteen. Kolmanneksi vaihtoehdoksi ei anneta uuden avioliiton perustamista, jos edellinen aviopuoliso on elossa.

Palaan 1. Kor 7:15 tulkintaan. Paavalin aiemman opetuksen valossa toteama ”veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut” viittaisi siihen, että uskova osapuoli voi hyväksyä toisen ei-uskovan osapuolen lähdön, eikä hänen tarvitse etsiä mahdollisuutta sopia riita ja palata yhteen. Mutta voiko hän tässä tapauksessa solmia itse uuden avioliiton? Siihen kyseinen kohta ei anna suoraa vastausta, joten hyvä periaate olisi tulkita tätä Paavalin ja Jeesuksen aiemman opetuksen valossa, jossa uusi liitto ei ole mahdollista. Tällöin selkeämmin tulkittavat kohdat ohjaavat tulkintaa monitulkintaisemmissa kohdissa, eikä tulkinta ajaudu ristiriitaan sen kanssa, mitä opetetaan selkeästi.

Siksi yksinkertainen vastaus kysymykseen: voiko eronnut avioitua uudelleen, on: ei voi. Jos on solmittu todella avioliitto eli luvattu Jumalan ja ihmisten edessä vapaaehtoisesti ja tietoisena tuon lupauksen merkityksestä, että sitoutuu toiseen ja on uskollinen hänelle kuolemaan asti, niin mikään ei voi tehdä tuota lupausta tyhjäksi ja toisaalta kaikki uskottomuus ja uudet suhteet ovat tuon avioliittolupauksen pettämistä eli Raamatun kielen käytössä aviorikos.