Kategoria: Yleinen

”Kyllä minulla on suhde yläkertaan kunnossa, mutta en minä mikään hihhuli ole.” Näin totesi eräs jo edesmennyt potilaani, kun kyselin häneltä tarvetta tavata sairaalapastoria, kun elämän loppu oli käsillä. Mutta mikä sitten on hihhuli?

Ei-uskovan silmissä kaikki uskovat saattavat näyttäytyä hihhuleina. Tällä voidaan tarkoittaa sitä, että arviointikyky tai todellisuudentaju on vinksahtanut, tai että halutaan uskoa asioihin, jotka ovat epäluotettavia esimerkiksi nykyisillä tieteellisillä mittareilla mitattuna. Ajatellaan ehkä, että uskovalla jalat irtoavat maasta ja hänen elämänsä kuluu turhien syntiahdistusten ja vanhanaikaisten oppien kanssa kamppailemiseen. Jyrkimmät saattavat pitää uskovia jopa harhaluuloisina! Hihhuli sanalla on minusta vahva negatiivinen kaiku.

Toisaalta jokaisella ihmisellä on jokin maailmankatsomus. Jokaisella ihmisellä on myös jokin ajatus esimerkiksi siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mistä ihminen on tullut ja mitä elämä on. Raamattu kertoo että kaikilla Jumalan luomilla ihmisillä on tietoisuus siitä, että on olemassa Jumala (Room 1:20). Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että usko yliluonnolliseen ja uskonnollisuus ilmenevät kaikkialla maailmassa riippumatta siitä, tunnetaanko kristinuskon Jumalaa. Ateismikin täyttää monessa mielessä uskonnon kriteerit. Siinä ihminen, ja hänen järkensä on kaiken mitta. Omasta näkökulmastani ajattelen, että pitää olla myös hieman hihhuli, jotta voi uskoa esimerkiksi siihen, ettei Jumalaa ole tai siihen, että ihminen on syntynyt itsestään tyhjästä.

Olivatko Raamatun ajan ihmiset hihhuleita? Millaisella paikalla usko oli heidän elämänsä tärkeysjärjestyksessä? Opetuslapset jättivät koko elämänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Paavali joutui monesti kahleisiin ja ruoskittavaksi Jeesuksen tuntemisen tähden. Stefanus kuoli uskonsa vuoksi ja rukoili armoa kivittäjilleen. Apostolit rukoilivat sairaiden paranemista ja ajoivat ulos riivaajahenkiä, samalla kertoen ylösnousseesta Jeesuksesta. Vanhan testamentin ajan profeettoja kivitettiin, koska he rohkenivat sanoa: ”Näin sanoo Herra.” Nooa rakensi vuosikausia kärsivällisesti arkkia, koska Jumala niin käski. Mooses astui faaraon eteen ja pyysi faaraota vapauttamaan israelilaiset, koska Jumala oli häntä siihen kehottanut.

Toisaalta täytyy samalla todeta Raamatun henkilöiden raadollisuus, kun katsoo tarkemmin heidän elämäänsä. Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti. Tuomas epäili, että Jeesus olisi noussut kuolleista ennenkuin hän kohtasi ylösnousseen Herransa. Kaikki opetuslapset pakenivat kun Jeesus otettiin kiinni. Daavid anasti itselleen toisen vaimon. Nooa joi itsensä humalaan, kun vesi laski ja arkki karahti maan kamaralle. Joona pakeni Jumalan kutsua. Raamatun henkilöt olivat siis tavallisia ihmisiä, joista kasvoi Jumalan koulussa riittävän pieniä ja nöyriä astumaan omaan kutsumukseensa – Jumalan voimasta. Jumala nimittäin Sanansa mukaan käyttää heikkoja, jotka hän voi täyttää voimallaan (1 Kor 1:30).

Jumalan sana kehottaa meitä kasvamaan kohti Kristuksen kuvan kaltaisuutta, ja sen tulisi olla jokaisen kristityn sydämen asenne. ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” Joh 3:30. Tuota asennetta saa rukoilla ja siinä tulee kilvoitella! Jokaisen matka kohti tuota asennetta on myös kesken – olemmehan monella tapaa vajavaisia. Omaa lihaa ei pääse pakoon. Ilman syntiemme anteeksiantamusta emme pitkälle pötki tässä kilvoituksessamme.

Millainen ihminen sitten on hihhuli? Mitä sinä vastaisit? En tiedä tarvitseeko sitä välttämättä tietääkään, kunhan tuntee sen, kuka ja millainen Jeesus on, koska ”Hänen tulee kasvaa mutta minun vähetä.”

Mark. 16:16 ” Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Mitä on usko? Raamatun mukaan usko on lujaa luottamusta Jumalaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy (Hepr 11:1). Usko näkyy teoissa (Jaak 2:20). Usko asuu sydämessä – koko ihmisyydessä – eikä vain pään tiedossa. Usko on myös suulla tunnustamista (Room 10:10). Usko on lahjaa, jonka Pyhä Henki synnyttää (Ef 2:8). Eli lyhyesti: usko on luottamista Jumalaan, josta Raamattu kertoo, turvautumista Jeesukseen syntien sovittajana ja halua elää Jumalan tahdon mukaan päivittäisessä parannuksessa ja anteeksiantamuksessa apua aina uudelleen Jumalalta anoen ja rukoillen.

Usko syntyy Jumalan Sanan ja evankeliumin kuulemisen kautta – sen synnyttää Pyhä Henki. Evankeliumi on sanoma Jeesuksen ristillä ansaitsemasta syntien sovituksesta. Jeesus lähetti apostolinsa saarnaamaan tuota syntien anteeksiantamuksen verievankeliumia, kun hän astui taivaaseen. Hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki, joiden synnit te anteeksi annatte niille ne ovat anteeksi annetut.” Tämän saarna anteeksiannosta perustuu vain Jeesuksen ristintyöhön. Se kuuluu kaikille syntinsä tunteville ja parannusta kaipaaville. Tätä evankeliumia ovat kristityt saarnanneet läpi historian, ja tämän evankeliumin voi yhä löytää jokainen omalle kohdalleen niin pitkään kuin armonaikaa on jäljellä. Tämän anteeksiantamuksen saa jokainen omistaa omalle kohdalleen ilman ehtoja, koska Jumalan Sanan lupaus on luotettava. Jos joku sen omalle kohdalleen uskoo ja omistaa, niin se on Pyhän Hengen työtä. Armo ja anteeksiantamus kasvattavat olemaan armollisia myös muille ja rakastamaan niitä ihmisiä, jotka ovat elämässämme.

Mitä on kaste? Jeesus kehotti apostoleja kastamaan: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Apostolit kehottivat ihmisiä kääntymään synneistään ja ottamaan vastaan kasteen vedoten ihmisten aktiivisuuteen kääntymyksessä ja kasteen vastaanottamisessa. Toisaalta kirkossa on varhaisista ajoista asti kastettu myös uskovien kotien lapsia, joille on sitten opetettu Jeesuksesta ja taivaan tiestä pienestä saakka. Tällöin kastettava on saanut syntyä uudesti Jumalan lapseksi jo pienenä lähellä ensimmäistä syntymäänsä. Nähdäkseni Raamatun mukaan väliä ei ole niinkään sillä, onko kastettu lapsena vai aikuisena, kunhan vain on saanut vastaanottaa kristillisen kasteen. Kasteessa ihminen on pesty puhtaaksi synneistä (Apt 2:38). Luonnollisesti yksi kaste riittää. Kuitenkaan yksin kaste ilman uskoa ei pelasta. Jos kastettu myöhemmin hylkää uskonsa ja lähtee tuhlaajalapsen tielle, niin häntä tulee kutsua palaamaan parannuksen kautta Jumalan lapseksi. Parannuksessa tuhlaajalapsi saa tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksi.

Ilm 3:20 ”Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”. Jeesuksen seuraaminen ja Häneen uskominen ovat kutsu joka kuuluu kaikille! Hän on ainoa tie taivaaseen! Hänessä on myös elämä – yltäkylläinen elämä! Sinäkin saat uskoa Jeesuksen ristintyön tähden kaikki syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi ja rukoilla Psalmin sanoin:

Ps 51:2 ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synneistäni.”

Jumala on luvannut kuulla kaikki rukouksemme Jeesuksen tähden ja voit olla varma, että hän vastaa sinulle tähän Hänelle mieluiseen rukoukseen!

Heikkokin usko riittää – uskon kohde ratkaisee.

Hei kaikille! Olen Mikkeliläinen lääkäri, yhden ihanan vaimon aviomies, kolmen rakkaan lapseni isä (kohta neljän) ja uskon Jeesukseen. Ajattelin kirjoittaa ajatuksistani uskoon, Raamattuun, seurakuntaan ja elämään kristittynä liittyen. Näissä asioissa olen ns. maallikko eli minulla ei ole teologisia opintoja. Blogi on suunnattu lähinnä muilla uskoville ja kristinuskosta kiinnostuneille, ja sen tavoitteena on synnyttää enemmän keskustelua/ajatuksia, kuin antaa valmiita vastauksia. Oma hengellinen taustani on luterilaisessa evankelisuudessa (Ev.lut. kirkko, LHPK) ja luterilaisessa herätyskristillisyydessä (Kansanlähetys, OPKO, SRO). Tunnen myös hieman ns. vapaiden suuntien kristillisyyttä. Toivon, että otat mahdollisuuksiesi mukaan kantaa teksteihini ja voimme vaihtaa tarvittaessa ajatuksia niihin liittyen. Pyrin kirjoittamaan noin yhden kirjoituksen kuukaudessa.