Mark. 16:16 ” Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Mitä on usko? Raamatun mukaan usko on lujaa luottamusta Jumalaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy (Hepr 11:1). Usko näkyy teoissa (Jaak 2:20). Usko asuu sydämessä – koko ihmisyydessä – eikä vain pään tiedossa. Usko on myös suulla tunnustamista (Room 10:10). Usko on lahjaa, jonka Pyhä Henki synnyttää (Ef 2:8). Eli lyhyesti: usko on luottamista Jumalaan, josta Raamattu kertoo, turvautumista Jeesukseen syntien sovittajana ja halua elää Jumalan tahdon mukaan päivittäisessä parannuksessa ja anteeksiantamuksessa apua aina uudelleen Jumalalta anoen ja rukoillen.
Usko syntyy Jumalan Sanan ja evankeliumin kuulemisen kautta – sen synnyttää Pyhä Henki. Evankeliumi on sanoma Jeesuksen ristillä ansaitsemasta syntien sovituksesta. Jeesus lähetti apostolinsa saarnaamaan tuota syntien anteeksiantamuksen verievankeliumia, kun hän astui taivaaseen. Hän puhalsi heidän päälleen ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki, joiden synnit te anteeksi annatte niille ne ovat anteeksi annetut.” Tämän saarna anteeksiannosta perustuu vain Jeesuksen ristintyöhön. Se kuuluu kaikille syntinsä tunteville ja parannusta kaipaaville. Tätä evankeliumia ovat kristityt saarnanneet läpi historian, ja tämän evankeliumin voi yhä löytää jokainen omalle kohdalleen niin pitkään kuin armonaikaa on jäljellä. Tämän anteeksiantamuksen saa jokainen omistaa omalle kohdalleen ilman ehtoja, koska Jumalan Sanan lupaus on luotettava. Jos joku sen omalle kohdalleen uskoo ja omistaa, niin se on Pyhän Hengen työtä. Armo ja anteeksiantamus kasvattavat olemaan armollisia myös muille ja rakastamaan niitä ihmisiä, jotka ovat elämässämme.
Mitä on kaste? Jeesus kehotti apostoleja kastamaan: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Apostolit kehottivat ihmisiä kääntymään synneistään ja ottamaan vastaan kasteen vedoten ihmisten aktiivisuuteen kääntymyksessä ja kasteen vastaanottamisessa. Toisaalta kirkossa on varhaisista ajoista asti kastettu myös uskovien kotien lapsia, joille on sitten opetettu Jeesuksesta ja taivaan tiestä pienestä saakka. Tällöin kastettava on saanut syntyä uudesti Jumalan lapseksi jo pienenä lähellä ensimmäistä syntymäänsä. Nähdäkseni Raamatun mukaan väliä ei ole niinkään sillä, onko kastettu lapsena vai aikuisena, kunhan vain on saanut vastaanottaa kristillisen kasteen. Kasteessa ihminen on pesty puhtaaksi synneistä (Apt 2:38). Luonnollisesti yksi kaste riittää. Kuitenkaan yksin kaste ilman uskoa ei pelasta. Jos kastettu myöhemmin hylkää uskonsa ja lähtee tuhlaajalapsen tielle, niin häntä tulee kutsua palaamaan parannuksen kautta Jumalan lapseksi. Parannuksessa tuhlaajalapsi saa tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksi.
Ilm 3:20 ”Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”. Jeesuksen seuraaminen ja Häneen uskominen ovat kutsu joka kuuluu kaikille! Hän on ainoa tie taivaaseen! Hänessä on myös elämä – yltäkylläinen elämä! Sinäkin saat uskoa Jeesuksen ristintyön tähden kaikki syntisi, vikasi ja virheesi anteeksi ja rukoilla Psalmin sanoin:
Ps 51:2 ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synneistäni.”
Jumala on luvannut kuulla kaikki rukouksemme Jeesuksen tähden ja voit olla varma, että hän vastaa sinulle tähän Hänelle mieluiseen rukoukseen!
Heikkokin usko riittää – uskon kohde ratkaisee.
Sirpa Nummenpää
Miikka, yhdyn tähän kaikkeen ihan sydämestäni. Tuo Ilm.3:20 me aterioitsemme yhdessä, minä ja Hän.
Kuvaa ehtoollista, sitä syvintä yhteyttä Kristukseen maanpäällä.
Siinä Kristus antaa minulle itsensä syntieni anteeksiantamukseksi.
Minulle se on pyhä ja tärkein paikka maanpäällä, silloin kun en vielä ollut uskontiellä, Kristus kohtasi minut ensimmäisen kerran juuri ehtoollispöydässä. Koin siinä Jumalan läsnäolon, ja ymmärsin sydämessäni, tätä olen koko elämäni etsinyt ja janonnut.
Juuso Hämäläinen
Hei Miikka!
Tosi hienoa että olet aloittanut tämän blogin.
Innostun minäkin kommentoimaan kun aiheet lähellä sydäntä…
Mikä on siis kasteen merkitys pelastuksessa?
Onko se:
A. Teko joka vanhurskauttaa ihmisen?
B. Sakramentti joka tekee ihmisen osalliseksi ristin sovitustyöhön?
C. Teko joka ei vanhurskauta, mutta todistaa ja tunnustaa osallisuudesta ristin sovitustyöhön joka saadaan yksin uskosta?
Gal. 3:6-7: ”Muistattehan Abrahamin: ”Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.”
Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.”
Abraham pelastui yksin uskosta ja me uskovat ollaan sen lupauksen lapsia jonka Jumala antoi hänelle ja hänen jälkeläisilleen.
Kävikö Abraham kasteella?
Ei. Lupaus ei ollut kasteesta ehdollinen (eikä edes ympärileikkauksesta), vaan annettiin yksin uskosta.
Entä ryöväri ristillä? Kävikö hän kasteella, vai pelastuiko yksin uskossa? Kenties uskolla ja suun tunnustuksella?
Room. 10: 9-10: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. ”
Mikä siis on suun tunnustus? Mikä siis on kaste? Jokin sakramentti joka tarvitaan uskon lisäksi jotta oltaisiin osallisia armoon?
Ei, vaan ne ovat sen uskon tunnustuksia. Sen uskon näkyviä ilmentymiä. Vaihtoehto C. Ne todistavat siitä uskosta joka liittää meidät ristin sovitustyöhön.
Olipa kerran mies autiomaassa yksin ja ilman vettä.
Hän löysi raamatun, luki todistuksen Jeesuksesta ja ristin työstä.
Hän uskoi Jumalan lupauksen ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.
Hänellä ei ollut ketään kenelle tunnustaa, ei vettä jolla kastaa. Hän kuoli autiomaahan.
Pääsikö taivaaseen?
Totta kai pääsi, amen?! Uskosta vanhurskas saa elää!
Silloinhan kaste tai tunnustus eivät ole lisäehtoja uskon vanhurskauden päälle, vaan tunnustuksia siitä pelastuksesta.
Jos taas kyseessä on uskon tunnustus, eikö tarkoitus ole että ensin tulla uskoon ja sitten vasta tunnustetaan siitä uskosta? Totta kai! Muutenhan tunnustus olisi vailla merkitystä!
________________________________________
Tälläsiä ajatuksia halusin jakaa. Veljesrakkaudella haastaa sinua vähäsen! 🙂
Tarkoituksena pyytää teidät käymään tässä piakkoin.
Palaillaan asiaan.
miikkanummenpaa
Kiitos vastauksesta ja pohdinnoistasi!
Pohdintasi syventävät aihetta ja vastaan muutamalla ajatuksella noihin liittyen. Alkuun sanon, että itse ajattelen, että vaikka ei osaisi vastata tuohon ”mikä on kasteen merkitys pelastuksesta?” oikein mitään tai ei olisi sen syvällisempää ymmärrystä aiheesta, niin minusta Jeesuksen kehoituksen (lähetyskäsky) perusteella olisi silti kastettava aina kun se on mahdollista (ryövärille ja autiomaan asukille esimerkissäsi se ei ollut toki mahdollista). Kaste on siis toki tärkeä (varmasti ajattelet itsekin näin)! Itse ajattelen, että Raamattu ei sinänsä aseta kastamiselle ehtoja. Ajattelen näin vaikka myönnän samalla, että Raamatusta johdettu logiikkasi siitä, että ensin tullaan uskoon ja sitten vasta kastetaan, on myös täysin looginen (ja itseasiassa noinhan sen juuri pitää mennäkin kun puhumme pakanan kääntymisestä. Siis ensin kuuleminen ja uskon syntyminen, sitten kastaminen). Nähdäkseni emme silti löydä Raamatusta kielteistä kantaa lasten kastamiseen liittyen (jos kastetaan uskovan kodin lapsi, jota vielä tullaan viemään seurakuntaan ja opettamaan), joka tunnetusti oli kirkossa yleinen tapa ainakin n. 300-1500 luvuilla ja monissa kirkoissa aina tähän päivään asti. Kaste on siis minusta enemmän kuin tunnustamista. Jos sanoisin, että kaste on pelkästään tunnustamista, niin en mielestäni tekisi oikeutta kaikille niille vahvoille kuvauksille, joita UT käyttää kasteesta.
Sitten kysymykseesi: ”Mikä on kasteen merkitys pelastuksessa?”. Minusta Raamatullisia fiksuja perusteluja voidaan esittää kaikkiin noihin vaihtoehtoihin (A, B ja C). Tiedät varmasti eri kirkkojen opetuksen kasteesta, joten en tiivistä niitä tähän. Itse ajattelen kastetta Israelin kansan kautta. UT rinnastaa Israelin kansan kasteen Moosekseen Punaisen meren ylityksessä ja kristillisen kasteen Kristukseen. Tästä piirtyy mielestäni ainakin muutama mahdollinen malli. Jumala pelasti Israelin KANSANA, ja tuohon pelastustapahtumaan kuului olennaisesti se, että Egyptin sotajoukot hukutettiin Punaiseen mereen. Mutta toki paljon muutakin: Mooseksen valinta, vitsaukset, veren merkki ovenpielissä, lupaus Abrahamille… Raamattu kuvaa kastetta UT:ssa myös hieman samaan tapaan: synti hukutetaan ja kasteen jälkeen alkaa uusi elämä Kristuksen omana (kohti luvattua maata), synti pestään, Kristus puetaan ylle jne. Kuitenkin ajattelen, ettei kaste ns. tehtynä tekona pelasta ketään automaatin tavoin, ilman uskoa, joka syntyy kuulemisen kautta ja on jatkuvaa. Samoin kaikki Punaisen meren ylittäneet israelilaiset eivät automaattisesti pelastuneet. Lisäksi jos kaste pelastaisi automaattisesti, niin silloin ei pitäisi olla edes teoreettista mahdollisuutta, että kastettu joutuisi kadotukseen. Minusta Raamattu opettaa kuitenkin selvästi että uskosta voi luopua ja kaikki kastetut eivät automaattisesti pelastu, jos eivät usko.
Itse olen alkanut hieman vierastamaan liian suoraviivaisia teologisia periaatteita, jotka voidaan vetää Raamatun teksteistä, vertauksista ja kielikuvista, mutta joita Raamattu ei suoraan ns. eksplisiittisesti pohdi omassa kontekstissaan. Ajattelen, että samalla tavalla kuin todellisuus on monimutkaisempaa kuin pelkkä matemaattinen kaava, niin meillä on vaarana menettää jotakin oleellista, jos ikään kuin kirjoitamme liian ehdottoman säännön jostakin Raamatun opetuskokonaisuudesta. Toki monesti voimme luoda Raamatun tekstien pohjalta periaatteen, joka on täysin Raamatullinen ja aukoton, ja monesti Raamattu onkin hyvin selkeä ja olisi itsepetostakin väittää muuta. Itse olen viimeaikoina kuitenkin miettinyt sitä, kuinka Jeesus puhui paljon vertauksilla, kuvakielellä ja tarinoilla. Silti tai juuri siksi hänen opetuksensa ovat älyttömän syvällisiä! Sanotaan että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – samalla tavalla vertaus/kielikuva kertoo enemmän kuin yksi matemaattinen väitelause. Rautalankamalli saattaa siis yksinkertaistaa todellisuutta joskus liikaa. Minusta kaksi virheellistä Raamatusta johdettua periaatetta on, että 1) lapsikaste pelastaa automaattisesti ja 2) lapsia ei saa kastaa, ennen kuin he voivat ymmärtää.
Eli siis vastauksena kysymykseen: a) Olen samaa mieltä, että usko Jeesukseen on se kriteeri jonka perusteella kuulutaan Jumalan kansaan. b) Kasteeseen liitetään vahvoja kuvia UT:ssa ja Jeesus sanoo, että ”joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”, joten kaste on uskovalle erittäin tärkeä asia, sillä on siunaus ja se on ajallinen hetki, jossa uusi elämä Kristuksessa alkaa ja vanha elämä hukutetaan. Välttäisin vetämästä Raamatusta liian ehdottomia periaatteita siitä, missä järjestyksessä asioiden pitää mennä. Tämä on minusta näkynyt myös kirkon historiassa siinä, että sekä aikuis- että lapsikastetta on esiintynyt melko varhaisista ajoista saakka.
Yksi asia, mikä minusta on kurjaa, on se, että kristikuntaa jakaa juuri se, miten kaste ymmärretään. Siksi haluaisin nähdä asian niin, että ihminen asettaa kasteelle kaikenlaisia merkityksiä, jotka hän vain vajavaisena voi ymmärtää Raamatun ilmoituksesta niin hyvin kuin mahdollista. Tärkeintä on minusta se, kuten artikkelissa kirjoitin, että on saanut kristillisen kasteen. Siksi kutsun sinuakin veljekseni Kristuksessa, vaikka oletkin kastettu aikuisena ja näet tämän asian ehkä hieman eri näkökulmasta. 🙂
Jatketaan vain pohdintaa ja kiitos kyläkutsusta, tulemme mielellämme!