Me rukoilemme usein siunausta ja pyydämme Jumalan tahdon tapahtumista elämässämme. Meillä voi olla hienoja toiveita olla Jumalan suuria miehiä ja naisia, Hänen valtakuntansa käytössä. Saatamme pyytää konkreettista kutsumusta ja sitä, että Jumala antaisi meille armolahjoja. Näiden anomiseen Paavali toki meitä kehoittaakin. Kuitenkin yksi suurimmista lahjoista, jonka voi saada, on oma lapsi, tai jos Jumala suo, niin useampi lapsi. Yksi suurimmista kutsumuksista, mitä voi anoa, on vanhemmuuden kutsumus.

Psalmi 127 opettaa: ” Lapset avat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.” Kun tähän maailmaan syntyy lapsi, niin se ei ole itsestäänselvyys vaan ihme. Se on Jumalan luomisihme! Vaikka Jumala onkin kerran aikojen alussa luonut maailman ja elämän, niin liian harvoin tulee ajatelleeksi, että Jumala yhä luo uutta ja oikeastaan pitää kaiken elämän koossa, vaikka synti ja kuolema myös asuvat tässä maailmassa (Kol. 1:16-17). Tämä elämä, mikä meistä tuntuu arkiselta, ja joskus itsestäänselvältäkin, on Raamatun mukaan Jumalan luomisihmettä. Sananlaskuissa sanotaan: ”Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä mitä mikin päivä synnyttää.”

Perheenisän ja -äidin tehtävä on haastava. Siinä tarvitaan joka päivä anteeksiantavaa mieltä ja parannusta. Vanhemmuuden tehtävä on myös koko luomiskertomuksen ja luomistarkoituksen ydintä. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi heille tehtävän ”viljellä ja varjella maata”, sekä ”lisääntyä ja täyttää maan”. Vanhan testamentin ja suurimman osan uuden liitonkin kirkon historian aikana on perhe ja lapset nähty Jumalan siunauksena. Vasta viime vuosisadan aikana on maailmassa ja myös kristittyjen keskuudessa näkökulma hiljalleen muuttunut. Nykyisin yhä useammat haluavat mielummin ehkäistä ja rajoittaa lasten saamista, ja yhä useammin nähdään muut asiat tärkeämpinä kutsumuksina kuin lasten saaminen ja kasvattaminen.

Jos mietimme oman elämämme tarkoitusta ja haluamme löytää siihen mielekkyyttä, niin meidän kannattaisi kääntyä Jumalan sanan puoleen, ja kysellä miksi ja mitä varten Jumala on meille tämän elämän lahjan antanut. ”Kuin nuolet soturin kädessä ovat nuorena saadut lapset. Onnellinen se mies, jonka viini on nuolia täynnä” (Ps. 127). Onni ei aina löydy helposta elämästä. Lapset tuovat monella tavalla elämään haastetta ja vaativat luopumaan epäitsekkäästi monista omista tarpeista. Yhdyn kuitenkin siihen, että lapset tuovat myös onnen ja merkityksen elämään. Ne, joille Jumala heitä antaa, ovat siunattuja ja tekevät tärkeää kasvatustyötä Luojan työtoverina.