Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kristillinen blogi

Ehkäisystä

Jatkan aiheeseen ”Lapset ovat Jumalan lahja” liittyen pohtimalla, onko avioparin oikein kieltäytyä ottamasta vastaan lapsia, jos Jumala niitä antaisi. Onko siis oikein käyttää jotakin ehkäisymenetelmää ja nauttia näin avio-onnesta, mutta pienentää keinotekoisesti lapsen saamisen todennäköisyys minimiin. Tässä yhteydessä tarkoitan ehkäisyllä munasolun ja siittiösolun kohtaamisen estäviä menetelmiä, mm. kondomia ja sterilisaatiota. Mielestäni on selvää, että ”Älä tapa”- käsky kieltää kaikki ne menetelmät, joissa tuhotaan jo hedelmöittynyt munasolu. Näin tapahtuu esimerkiksi jälkiehkäisypillereissä, kuparikierukassa ja abortissa, mutta näin voi tapahtua myös hormonaalisissa ehkäisymenetelmissä, kuten hormonikierukassa, e-pillereissä, minipillereissä ja ehkäisykapselissa. Varmuudella ei lääketieteellisestä näkökulmasta voida sanoa, etteivät hormonaaliset ehkäisymenetelmät vahingoittaisi jo hedelmöittynyttä munasolua.

Raamattu ei suoraan kiellä ehkäisyn käyttämistä, mikä ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö Raamatulla olisi tähän asiaan mitään sanottavaa. Kirkko on esimerkiksi nähnyt alusta asti Raamatullisesti perusteltuna myös sen, että apostolinen virka on vain miehille tai että uskovien kotien lapset tulee kastaa, vaikka näitäkään ei varsinaisesti suoraan sellaisenaan löydetä Raamatusta, varsinkaan jos on jo ennalta päätetty miten ne Raamatusta tulisi löytyä. Jos irrotamme Raamatun sen varhaisesta kontekstista ja tulkintaperinteestä, niin meidän voi olla vaikeaa löytää sen alkuperäistä sanomaa. Esimerkiksi nykyisestä modernin ajan ehkäisymyönteisestä ilmapiiristä käsin meidän voi olla vaikea ymmärtää sitä, että Raamatun käyttämä käsite ”seksuaalinen haureus” voisi sisältää myös kaikenlaisen ehkäisyn käytön, koska se on Jumalan luomiskäskyn vastaista seksuaalisuutta samoin kuin vaikkapa homoseksuaalisuus. Varhainen kirkko kuitenkin rohkeni nimittää ehkäisyä murhaksi tai kuten Luther: ”Sodoman synniksi” eli homoseksuaalisuuteen verrattavissa olevaksi teoksi. Kenties he ymmärsivät alkuperäisemmin Raamatun sanoman.

Ehkäisyyn perehtyessä meidän täytyy siis tutkia sitä, mitä Raamattu kokonaisuudessaan opettaa perheestä, avioliitosta ja lasten saamisesta. Lisäksi jokaisen kristityn on hyvä tutkia, mitä kirkko ja aiemmat kristityt ovat ehkäisystä ajatelleet. Ehkäisyn idea ei ole 1900-luvun keksintö, vaikkakin ehkäisymenetelmät ovat nykyään huomattavasti edistyneemmät. Ehkäisyn historia ulottuu aina muinaiseen Mesopotamiaan ja Egyptiin saakka. Tuolloin ehkäistiin mm. keskeytetyn yhdynnän, voiteiden, lääkkeiden ja erilaisten perversioiden avulla, joissa seksiaktissa vältettiin siementen päätyminen ”oikeaan osoitteeseen”.  Voidaan siis sanoa, että ehkäisyn idea oli myös Raamatun ja varhaiskirkon aikana hyvin tunnettu.

Tiivistän alkuun kirjoitukseni ”Lapset ovat Jumalan lahja” pääkohdat. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi heille tehtävän: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.” Kaikkivaltias antoi siis luomalleen ihmiselle ensimmäiseksi elämäntehtäväksi lisääntymisen, johon liittyy myös olennaisesti lasten kasvattaminen. On myös tärkeä havainto, jonka katolinen blogisti Emil Anton tekee, että Jumala olisi voinut luoda kaikki ihmiset kerralla, mutta hän luokin vain kaksi ihmistä ja koko muun ihmissuvun heidän kanssaan yhteistyössä! Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvaa tämän maan täyttymisen tapahtumista ja Jumalan käskyn noudattamista. Raamatun kuvatessa ihmissuvun lisääntymistä toistuu siinä lukuisia kertoja: ”ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” Maa alkoi vilistä lapsia! Avioparin seksuaalisuuden luonnollinen seuraus ovat lapset ja tämä on Jumalan hyvä luomissuunnitelma. Mutta milloin maa on täynnä? Sitä Jumala ei kertonut. Jo Aristoteles ja Platon argumentoivat maan ylikansoittumisen puolesta, joten nykyinen ”maa ei enää kestä enempää ihmisiä”-väite on hyvin vanha. Psalmeissa lapsia sanotaan Herran lahjoiksi ja nähdään positiivisesti lasten suuri lukumäärä. Vanhan testamentin kirjoituksissa lapsettomuus oli häpeä, kun taas lapset nähtiin suurena Jumalan ajallisena siunauksena. Tätä kuvaa mm. Raakelin sanat Jaakobille: ”Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen” (1 Moos. 30:1)

Yhteiskunnassamme tämä Raamatun positiivinen suhtautuminen lapsiin Herran lahjoina ja aviosiunauksena on muuttunut kielteiseksi. Perhesuunnittelu ja ehkäiseminen nähdään luonnollisena osana vastuullista aikuisuutta, ja suuret perheet nähdään vinksahtaneina tai jopa vastuuttomina. Nykyään sanotaan itsestään selvyytenä, että lapsia tehdään, eikä kuten aiemmin, että lapsia saadaan lahjana. Ihmisestä on näin tullut luoja, ja Jumala on syrjäytetty elämän antajana. Luomistyö on muuttunut niin itsestään selväksi, ettei siinä enää nähdä mitään luomisihmettä. Kaikki syyt ehkäisylle ovat yhteiskunnassamme myös samanarvoisia. Syyksi käy esimerkiksi huono elämäntilanne, uran luominen tai lapsen aiheuttama vaiva. Tällöin nähdään, että on moraalisesti oikein käyttää ehkäisyä. Joku voisi erehtyä luulemaan sitä jopa kristilliseksi, koska ehkäisyn käyttäminen on verhottu hyveelliseksi ja vastuulliseksi toiminnaksi. Ehkäisyn ideologia on kuitenkin täysin Jumalan tahdon ja luomissuunnitelman vastainen. Se on lähtöisin maailmasta ja ihmisen kapinasta Jumalaa vastaan lahjojen antajana.

Ehkäisyä käytettäessä ihmisellä on yksinoikeus päättää kuinka monta lasta hänen perheeseensä sopii, eikä hän toimi enää Luojansa työtoverina ja luota yksin Jumalaan lahjojen antajana. Ehkäisyä käytettäessä ihmisen itsekäs tahto päättää omista asioista ja kutsumuksista nousee korkeammalle kuin Jumalan jatkuvan luomistyön kunnioittaminen perheen luonnollisen kasvun kautta. Lisäksi ehkäisyä käytettäessä seksuaalisuuden pääasialliseksi päämääräksi muodostuu yhteys ja nautinto, ja siitä irrotetaan keinotekoisesti jälkeläisten saaminen. Tämä johtaa siihen, että seksuaalisuuden merkitystä aletaan määritellä kohti yksilöiden itsekästä oikeutta, kun taas Raamatun mukaan se on Jumalan antama lahja aviopareille, ei yksilöille, ja että siihen liittyy vastuu jälkikasvusta. Lisäksi ehkäisyn yleistyminen helpottaa nykyisen yhteiskuntamme seksuaalimoraalin löystymistä, esiaviollisia suhteita ja pettämistä. En väitä, etteikö näitä ongelmia olisi ollut aiemminkin, mutta väitän, että ehkäisyn käytön lisääntyminen on helpottanut lankeamista näihin synteihin.

Puhdasoppinen kirkko on myös aina vastustanut ehkäisyä. Kirkkoisä Krysostomos saarnasi 300-luvulla ehkäisyä vastaan mm. näin: ”Miksi kylvät sinne, missä pelto on halukas tuhoamaan hedelmän? Sinne missä on steriloivia rohtoja? Sinne missä on murha ennen syntymää?” Kirkkoisä Augustinus saarnasi: ”Oletan siis että vaikka et makaa vaimosi kanssa jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä jotka tekevät näin kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä.” Luther opetti aiheesta mm. näin: ”Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi.” Luther jatkaa toisaalla: ”Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää», ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme.”

Isossa katekismuksessa Luther kuvaa avioliittoa kaikista korkeimpana ja siunatuimpana säätynä ja elämänmuotona. Ison katekismuksen ja Raamatun mukaan avioliitto on myös välttämätön elämänmuoto ihmisten lihallisuuden tähden, jotta ihmiset voisivat elää ainakin helpommin puhtaasti ja siveellisesti, koska vain harvoilla on naimattomuuden armolahja. Luther kirjoittaa myös, että muista säädyistä huolimatta miesten ja naisten on välttämätöntä mennä naimisiin eli avioliiton säätyyn, koska siihen heidät on luotu. Avioliiton yhdyselämän tarkoitus ei Lutherin mukaan ole itsekäs, vaikkakin se hänen mukaansa helpottaa ulkonaisesti siveellistä elämää. Aviopuolisoiden tulee tyytyä avioliiton yhdyselämään, eivätkä he saa harjoittaa haureutta ajatuksin ja teoin muussa kontekstissa, vaan seksuaalisuuden tulee toteutua ainoastaan miehen ja vaimon välillä. Luther myös kirjoittaa, että avioliitto ei ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on jumalallisen vakava asia ja hän alleviivaa, että siinä on ennen kaikkea kysymys lasten kasvattamisesta, mikä on jaloin kutsumus ja tehtävä maan päällä. Tämä ajatus tulee ilmi myös Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa, jossa sanotaan: ”Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä.”

Raamatussa kuvataan myös tilanne, jossa Oonan ei halunnut siittää veljensä leskelle lasta, ja hän käytti ehkäisymenetelmänä keskeytettyä yhdyntää (1. Moos 38:8-10). Tämä teko oli Herran silmissä paha ja Herra antoi Oonanin kuolla. Oonan otti tässä veljensä vaimosta seksuaalisen nautinnon, mutta poisti yhdyselämästä Jumalan mahdollisuuden luoda uutta elämää käyttäessään aikansa ehkäisymenetelmää. Hän rikkoi tietoisesti Jumalan hyvää luomistahtoa vastaan, mutta samalla myös suvunjatkamisvelvollisuuttaan vastaan. Oonanin synti ei Lutherin ja kirkkoisien tulkinnan mukaan ollut vain kapinoiminen suvunjatkamisvelvollisuutta vastaan, vaan juuri teko eli keskeytetty yhdyntä oli väärin Herran silmissä. Tekstin äärellä voitaisiin toisaalta kysyä olisiko Oonania rankaistu kuolemalla, jos hän ei olisi lainkaan yhtynyt veljensä vaimoon? Vastaus on, että ei olisi, vaan siitä oli säädetty Mooseksen laissa toisenlainen rangaistus, ks. 5. Moos. 25:7-10. Oonanin kuolema johtui siis ehkäisyn käyttämisestä. Tämä sopii toki Vanhan testamentin kuvaan, jossa Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran sen syntivelan tähden. Uudessa testamentissa Juudaksen kirjeessä kerrotaan, että syynä olivat mm. haureus ja luonnottomat lihanhimot.

Raamatun kirjoittajien ajattelun taustalla vaikuttaisi olevan ns. luonnonoikeusajattelu. Tämä näkyy mm. Roomalaiskirjeen alussa, jossa Paavali kirjoittaa siitä, että on olemassa luonnollista ja luonnonvastaista seksuaalisuutta. Ajatus on, että Jumala on luonut luomakunnan toimimaan tietyllä (luonnollisella) tavalla, mikä on hyvää ja oikein. Toisaalta taas luonnonvastaiset asiat on nähty syntinä ja Jumalan tahdon vastaisina. Tällainen moraalilaki on kirjoitettuna jokaisen Jumalan luoman ihmisen sydämeen (Room. 2:14-15). Toki syntiinlankeemuksen takia tämä ihmisen sydämeen kirjoitettu moraalilaki on epätarkka, ja tarvitsee siksi rinnalleen Raamatun ilmoituksen Jumalan tahdosta. Juuri kirkkoisät ovatkin argumentoineet ehkäisyä vastaan tästä luonnonoikeusajattelusta käsin. Esimerkiksi kirkkoisä Cyril Jerusalemilainen kirjoittaa, että ”ehkäisy on vastoin luontoa”, siis vastoin Jumalan hyvää luomisjärjestystä.

Lisäksi Uudessa testamentissa Paavali argumentoi aikansa gnostilaisuutta vastaan opettaessaan, että nainen pelastuu lastensynnyttämisen kautta (1. Tim 2:15). Gnostilaisuudessa materiaalinen maailma nähtiin pahana, ja korostettiin henkisyyttä. Lasten synnyttäminen oli siinä pahimpia syntejä, koska siinä gnostilaisen ajatuksen mukaan lisää sieluja kahlittiin materiaaliseen ruumiiseen. Ruumis nähtiin pahana, ja siitä tuli pikemmin päästä eroon. Raamatun tutkijoiden mukaan Paavali argumentoi tuossa Timoteuskirjeen kohdassa juuri tätä gnostilaista ajatusta vastaan korostamalla asiaa päivastaisella tavalla: Synnyttäminen ei ole syntiä, eikä siitä joudu kadotukseen, vaan pikemminkin se pelastaa naisen ja on näin ollen äärimmäisen hyvä ja positiivinen asia!

Yhteenvetona totean, että seksuaalisuus on Jumalan lahja aviopuolisoille, jonka luonnollinen seuraus ovat lapset, jos Jumala niitä suo. Lasten ehkäiseminen on tämän seksuaalisuuden lahjan käyttämistä itsekkäästi ja itseasiassa kapinaa Jumalan luomissuunnitelmaa ja hyvää tahtoa vastaan. Synti taas ei ole mitään muuta kuin ihmisen halua nousta itse jumalaksi kapinaan Jumalaa vastaan. Aiempi kirkon todistus on myös selvästi ehkäisyvastainen ja ehkäisyn idean synnillistävä. Siksi rohkaisen muita kristittyjä tällä kirjoituksellani pitämään kiinni vanhakirkollisesta yksiäänisestä seksuaalieettisestä normista, jonka mukaan lasten ehkäiseminen ei ole Jumalaan luottaville kristityille vaihtoehto. Lisäksi Lutherin opetuksilla ehkäisyyn liittyen tulisi olla suuri auktoriteetti kaikille niille kristityille, jotka luterilaisiksi tunnustautuvat.

Myönnän, että edellä esittämäni kanta on selvästi yleistä ilmapiiriä vastaan, niin ei-uskovien kuin kristittyjenkin keskuudessa. Joku saattaa pitää tätä kantaa ahdistavanakin tai ahdasmielisenä, mikä on täysin ymmärrettävää. Olen kuitenkin päätynyt tähän näkemykseen, koska koen että se on Raamatun oikea opetus aiheesta ja rehellisesti sanottuna paljon vakuuttavampi kuin ehkäisymyönteinen kanta, jonka koen ottavan perustelunsa maailmasta ja ihmisen järkeilystä Jumalan Sanan ja sitä oikein tulkitsevan kirkon tradition sijaan. Mitä sinä ajattelet? Saat perustella myös vastakkaista näkemystä, jos olet sellaiseen päätynyt?

Lähteet:

Contraception and Christendom: Historic position of the church and biblical analysis – David S. Hasselbrook

The Christian Case Against Contraception: Making the Case from Historical, Biblical, Systematic, and Practical Theology & Ethics – Bryan C. Hodge

Should Christian Couples Use Contraception? What the Bible, the Church’s Witness, and Natural Law Have to Say about Birth Control – Pr. H. R. Curtis linkki

Guidance on Contraceptive methods – World Relief Human Care (LCMS) linkki

Previous

Pelastavatko kaste ja ehtoollinen?

Next

Kotiseurat

8 Comments

  1. Ei enää lapsia

    Ootko miettinyt sitä jotta joidenkin on pakko valita sterilisaatio tai se jotta kuolee synnytykseen. Itse olisin tahtonut lapsia lisää mutta lääkärit sanoi ettei mun kohtu kestä uutta raskautta. Teinkö nyt mielestäsi väärin kun valitsin etten ota ”jumalan lahjoja” vastaan ja päätin olla elävä äiti viidelle lapselleni?

    • miikkanummenpaa

      Kiitos kysymyksestä!

      Ajattelen, että lääkärien sanaan voi luottaa, jos he arvioivat, että kohtu ei kestä uutta raskautta. Olen itsekin lääkäri, ja meidän lausuntojen tulee perustua tutkittuun tietoon, eikä esimerkiksi omiin näkemyksiin.

      Hienoa on jos tällaisessa tilanteessa valitsee sterilisaation ehkäisymenetelmäksi, eikä esimerkiksi sellaista menetelmää, jossa on mahdollista, että hedelmöittyneitä munasoluja tuhoutuu.

      Ajattelen siis että toimit oikein Raamatun eettisten normien mukaisesti. ”Älä tapa” käsky on annettu suojelemaan elämää – myös äitien elämää. Mikäli raskaus vaarantaisi äidin hengen, niin on kyseessä tämän käskyn perusteella sellainen poikkeustilanne, että ehkäisyä on sallittua käyttää. Jumalan säätämys lisääntymisestä on maailman positiivisin asia, eikä sitä voi ajatella lisääntymispakkona oman henkensä uhalla.

      Mikäli kuitenkin kokisit toimineesi väärin, niin siinä tapauksessa olisi varmasti hyvä ripittäytyä jollekin luotettavalle uskovalle tai papille. Minusta kuitenkaan et toiminut väärin.

      Siunausta lapsiarkeesi!

      • eiihanmenejakeluun

        Mutta eikö kirjoituksesi mukaan kaikki ole Jumalan suurta suunnitelmaa? ja näin ollen myös se , että raskaus vaarantaa äidin hengen ja hän silti tulee raskaaksi. Oletetaan, että äiti sitten kuolee tähän raskauteen. Eikö se sitten ole Jumalan tahto? Jos Jumala tahtoisi äidin pysyvän hengissä, hän ei antaisi äidin tulla raskaaksi. Mielestäni vinksahtanut ajatus, ihminen ei saa päättää lapsilukuaan, mutta joissain tilanteissa saa. Tässäkin asiassa uskovaiset tulkitsevat asioita niinkuin tahtovat. Milloin Jumalan tahto on sitten täytetty, eli olemme hänen käskystään täyttäneet maan! ? Eikö tämä maa ole täytetty jo? Meidän piti myös huolehtia tästä maapallosta! Maapallo on jo aika ylikansoitettu ja kaikille ei täällä riitä ruoka.

        • miikkanummenpaa

          Hei ja kiitos jatkokysymyksistä!

          Haluaisin aluksi painottaa, että puhumme mielestäni äärimmäisestä poikkeustilanteesta, jos raskaus vaarantaisi äidin hengen. Yleisesti ottaen raskaus ei ole vaarallista naisen terveydelle. Esimerkiksi useiden sektioden takia voidaan joutua lääketieteellisestä syystä suosittelemaan ehkäisyä kohdun repeytymisriskin takia, sillä kohdun repeytyminen johtaa nopeaan verenvuotoon ja äidin kuolemaan. Tärkeä on myös huomata, että tässä poikkeustilanteessa on jo lääketieteellisesti puututtu aiempien raskauksien luonnolliseen kulkuun ja autettu lääketieteellisesti aiemmat lapset maailmaan, jotka olisivat saattaneet menehtyä erilaisten komplikaatioiden takia ilman sektioita. Ajattelen, että tässä on siis toimittu eettisesti oikein, vaikka onkin ajauduttu (epäluonnolliseen) tilanteeseen, että uudelleenraskautuminen on riski äidin terveydelle.

          Mielestäni on selvää että Jumalan suunnitelma perheen luonnollisesta kasvusta menee noin kuten artikkelissa kirjoitin, ja se on Jumalan siunaus ja tahto. Jumala ei kuitenkaan Raamatun mukaan ole syy kenenkään kuolemaan tai edes synnytyskipuihin, vaan syynä on syntiinlankeemus ja siitä seurannut kirous. Jumala varmasti haluaisi kaikkien äitien elävän. En siksi yhdy ajatuskulkuusi, että Jumala tahtoisi äidin kuolemaa, jos tämä raskautuu, vaikka se olisi hengenvaarallista.

          Sanot minua epäloogiseksi, kun artikkelini mukaan Ihmisen valtaan ei kuulu päättää omaa lapsilukuaan, mutta joissain tilanteissa kuitenkin sen saa päättää. Painotan, että ainoa poikkeus ehkäistä lasten tuloa on mielestäni se, jos raskaus vaarantaa äidin hengen, edellä olevien perustelujeni takia. Tällöinkään mitkä tahansa menetelmät eivät ole sallittuja.

          Mielestäni se, että jollekin eettiselle normille löytyy poikkeus, ei vielä tee eettisestä normista vinksahtanutta. Olet minusta oikeassa siinä, että helposti etiikan tulkinta voi mennä siihen, että tulkitsee asioita niinkuin on itselle sopivaa. Olen pohtinut tätä artikkelissa ”Raamatun tulkitseminen”, joka löytyy blogistani. Olen erehtyväinen, ja yksi tämän blogin tarkoitus onkin koetella omia käsityksiä, jotta niitä voisi ehkä korjata kohti Raamatun totuutta. Tähän rukoilen Jumalalta ymmärrystä ja apua. Toisaalta vaikka etiikka tulisi nähdä minusta melko mustavalkoisesti, niin melkein kaikkiin eettisiin ohjeisiin löytyy kuitenkin poikkeustilanteita. Esim. Mooseksen laki kieltää tappamisen, mutta määrää kivittämisrangaistuksia jne.

          Uusi testamentti suhtautuu erityisen vakavasti haureuden syntiin, sillä siinä syntiä tehdään omaa ruumista vastaan, joka on uskovalla ihmisellä Pyhän Hengen temppeli. Artikkelini tarkoitus oli ottaa kantaa kirkkohistoriallisesti nopeaan muutokseen avioliiton kutsumuksen ja perheen uudelleenmäärittelyssä kohti maailmallista ja Jumalan tahdon vastaista normia. Nostin esille mm. kirkon aiempaa tulkintaa ehkäisyyn liittyen. Haluan yhtyä siihen, enkä tulkita asioita esimerkiksi siten kuin minulle olisi helpompaa.

          En tiedä milloin maa on täytetty. Kyllä tämä maailma taitaa hukkua ennemmin ihmisten itsekkyyden ja ahneuden takia. Tietenkin on vastuumme myös huolehtia tästä maapallosta. Raamatun mukaan vähäosaisista ja köyhistä tulee kantaa vastuu ja ruokkia heidät.

  2. miikkanummenpaa

    Lisään vielä edellisiin vaikeisiin kysymyksiin, että Jumala arvostaa aina sekä äidin, että myös syntymättömän lapsen elämää yhtä paljon. Tämä on toki tärkeä pitää mielessä pohtiessaan sitä, miten on oikein toimia silloin, jos raskaudesta on terveydellistä haittaa tai terveydellinen riski äidille. Jumala on myös silloinkin se ainoa ylilääkäri, jolta saamme viimekädessä odottaa apua, turvaa ja meidän parastamme, kun rukoilemme Hänen hyvän tahtonsa tapahtumista elämässämme.

    Ks. Ps 139:
    16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. (Biblia, 1776 käännös)

    Uudet käännökset kääntävät: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.” Tässä kohden olisi hyvä miettiä sitä, onko tekstin tarkoitus siinä, että se määrittelee tarkasti milloin ihmisen elämä alkaa (siis hedelmöittymisestä tai ”itämisestä”) ja sen jälkeen hänen päivänsä ovat ”kirjoitetut”. Vai onko Biblian käännös oikea, siis että ennekuin ihmistä ei vielä ole lainkaan valmistettu, ja hän on ns. Jumalan suunnitelmissa, niin hänen päivänsä ovat jo ”kirjoitetut”.

    Lopuksi profeetta Jeremian mielenkiintoinen ohje israelilaisilla pakkosiirtolaisuuden aikana (joka on melko samanlainen kuin Aadamille ja vedenpaisumuksen jälkeen Noalle annetut käskyt lisääntymiseen liittyen):

    Jer 29:4-7

    ”Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, kaikille vangeille, jotka minä olen antanut viedä pois Jerusalemista Babeliin: Rakentakaat huoneita, joissa te taidatte asua, istuttakaat puutarhoja, joissa te saisitte syödä hedelmiä. Naikaat emäntiä, ja siittäkäät poikia ja tyttäriä, ja antakaat pojillenne emäntiä, ja naittakaat tyttärenne miehille, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä; enentäkäät itsiänne siellä, ettette vähenisi. Katsokaat sen kaupungin parasta, johonka minä olen teitä antanut vietää, ja rukoilkaat sen edestä Herraa; sillä kuin se menestyy, niin myös te menestytte. ”

  3. Tiina Savolainen

    Kiitos Miikka mielenkiintoisesta ja rohkeasta kirjoituksesta!
    Itse pidän ”luonnollista ehkäisyä” kristitylle sopivana:yhdynnästä pidättäytyminen ovulaation aikana. Tämä silloin, kun perheen tilanne sitä vaatii, eikä kysymys ole itsekkäästä ”lapset ovat hankinta tarpeideni mukaan”-periaatteesta. Siunausta teidän ihanalle perheelle!

    • miikkanummenpaa

      Kiitos rohkaisevasta kommentistasi!

      1. Kor 7:5 tosiaan näyttää antavan luvan aviopuolisoille pidättäytyä yhdyselämästä (luonnollinen ehkäisy, poikkeustila), jotta he voivat keskittyä rukoukseen. Senkin jälkeen tulisi palata yhteen (normaalitila), jottei saatana pääse kiusaamaan. Jakeen sanomaa viedään toki alkuperäisestä eteenpäin, jos rukouksen paikalle luetaan jotakin muuta toimintaa, jonka takia saisi pidättäytyä.

      Sinänsä ”luonnolliseen ehkäisyyn” voisi lukea myös imettämisen tarkoituksellisen pitkittämisen, joka ainakin riittävän säännöllisenä ehkäisee hormonaalisesti ovulaatiota.

      ”Luonnollisen ehkäisyn” ero varsinaiseen ehkäisyyn on toki siinä, ettei siinä käytetä seksuaalisuuden lahjaa väärin, koskapa sitä ei käytetä ollenkaan. Ainakin normaalitilana katsoisin itse henkilökohtaisesti tällaisen ”luonnollisen ehkäisemisen” intention kuitenkin varsinaiseen ehkäisemiseen rinnastettavissa olevaksi tilanteeksi ja siksi ristiriitaiseksi yksin Jumalaan luottamisen kanssa. Olen tässä enemmän lestadiolaisella kannalla kuin katolisella. 🙂

      Hieno perhe on teilläkin! Siunausta ja voimia syksyynne koko perheelle!

  4. miikkanummenpaa

    Yksi kompromissiargumentti, jota voisi vielä käsitellä on senkaltainen, että hyväksytään Raamatun positiivinen malli lastensaamiseen liittyen, mutta vedetään raja johonkin lapsilukuun ja sen jälkeen hankitaan lopullinen ehkäisy sterilisaatiolla. Ajatellaan, että kohtuus kaikessa. Tätä perustellaan ehkä sillä, että Jumala ei Raamatussa eksplisiittisesti käske hankkimaan niin paljon lapsia kuin mahdollista, minkä ajatellaan tarkoittavan, että kukin voi siksi päättää oman lapsilukunsa. Jos antajalla ei ole kohtuutta, niin sitten ottajalla.

    Tätä voisin kritisoida sillä, että jos Raamattu ei tällaista kielläkään, niin ei minusta myöskään tunne, eikä varsinkaan tue. Vieras ajatus VT:n heprealaisille olisi paastota tai rajoittaa Jumalan antamaa siunausta ja lahjoja (näin selittää mm. eksegeetti Lauri Thúren), ja niin sen tulisi minusta olla meillekin. Raamattu ohjaa meitä positiivisesti toiseen suuntaan. Luther vetää minusta hienosti yhteen Raamatun opetuksen: ”Sillä totta kuitenkin on ja sinä se pysyy, että kuta enemmän lapsia, sitä enemmän siunausta” (Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä. Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle).

    ”Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi” (Ps. 25:3)

    Luottakaamme siis Herraan, jonka siunaus on aina meidän parhaaksemme, eikä koskaan vahingoksemme! Jumalan lasten kuuluu kiittää ja ylistää Jumalaa Hänen hyvyydestä ja siunauksista, eikä halveksia, olla katkeria tai paastota niistä.

    Lasten saamisen asian ytimessä on myös se, onko siunaus positiivinen vai negatiivinen asia, ja miten hurskaan kristityn tulisi Jumalan siunaukseen asennoitua. Jos kristitty ottaa asiakseen rajoittaa Jumalan siunausta, koska se toisi vielä paremman elämän, niin päteekö se muihinkin Jumalan siunauksiin. Kuka rukoilee: Herra siunaa satomme, mutta älä kuitenkaan liikaa. Tai: Herra anna meille terveyttä, mutta anna meille kuitenkin jäädä vähän sairauttakin. Tai: Herra siunaa ja johdata elämäämme, mutta älä kuitenkaan liikaa puutu asioihimme. Tai: Herra anna meille rauha, mutta älä kuitenkaan anna kaikkien huolien ja ahdistusten mennä. Nämä esimerkit ovat mielestäni yhtä järjettömiä kuin rukous: Herra siunaa meitä lapsilla, mutta älä kuitenkaan anna niitä liikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi