Jatkan ”Missionäärisyys”- artikkeliin liittyen pohtimalla luterilaista missionäärisyyttä käytännön tasolla. Miten minä ja miten sinä voisimme olla missionäärisiä arjessamme ja mikä olisi käytännössä luterilainen strategiamme tavoittaa ihmisiä evankeliumilla eli sanomalla syntien anteeksiantamuksesta. Ajatukseni on, että strategian kannattaa olla helppo, yksinkertainen ja helposti sovellettavissa erilaisissa tilanteissa. Kaikista ei voi kouluttaa pappeja tai Raamatun tuntemisen ammattilaisia, eikä tarvitsekaan. Kaikista ei välttämättä ole esittelemään kadulla vastaantuleville tuntemattomille ihmisille koko kristinuskoa ytimekkäästi muutamassa ohikiitävässä sekunnissa. Käytännön strategiaehdotukseni onkin siis kotiseurojen pitäminen jumalanpalvelusten lisäksi.

On totta, että jumalanpalvelus ei ensisijaisesti ole helppo ja yksinkertainen tilaisuus, jotta uskosta etääntynyt suruton tai pakana sen avulla ymmärtäisi helposti, miten hän voi pelastua. Jumalanpalvelus on ensisijaisemmin kohdistettu jo uskoville kristityille matkaevääksi ja syntihaavojen korjauspaikaksi kilvoituksen matkalla. Jumalanpalvelus sisältää koko kristinuskon oppimäärän, jonka takia ensikertalaiselle tulee helposti ähky ja kaikki menee helposti ohi korvien. Toisaalta ensikertalaisen ei tarvitsisi ymmärtää muuta, kuin miten tullaan Jumalan lapseksi ja saadaan synnit anteeksi.

Melkein alusta asti luterilaisen kirkon liturgisten jumalanpalvelusten ohella on pidetty seuroja. Nämä ovat sisällöltään yksinkertaisempia ja niissä tähtäin on Sanan oppimisessa ja esilläpitämisessä. Syntyyhän usko Jumalan Sanan kuulemisen kautta. Myös luterilaisen kirkon herätysliikkeet ovat olleet seuraliikkeitä. Seurat ja herätykset ovat kulkeneet käsi kädessä luterilaisen kirkon historiassa. Seuroissa puheita ovat pitäneet papit ja seurakuntalaiset. Lisäksi lestadiolaisen herätysliikkeen seuroissa on viljelty myös runsaasti rippiä eli julistettu seuravieraiden syntejä anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä.” Tämä on kirkasta evankeliumin ytimen julistusta. Seuroissa on laulettu virsiä säestyksellä tai ilman. Jumalanpalveluksiin verrattuna seurat ovat sosiaalisempi ja yhteisöllisempi tilaisuus, jossa on tilaa esimerkiksi spontaaneille puheille, kysymyksille tai rukouksille, kuten rukoilevaisseuroissa on tapana.

Seurat eivät kuitenkaan saisi olla uskovan ensisijainen uskon hoitamisen paikka. Niistä puuttuvat ehtoollisen sakramentti ja paimenviran hoitama avaintenvallan käyttö. Lisäksi niistä puuttuu liturginen jatkumo oikeaan ja puhdasoppiseen katoliseen eli yleiseen kirkkoon. Jeesus ohjasi alkukirkon viettämään ehtoollisjumalanpalveluksia ja alkukirkko kokoontuikin leivän murtamisen ympärille (Apt 2:42, Apt 20:7). Nykykielellä tämä tarkoittaa sitä, että alkukirkko vietti jumalanpalveluksia sunnuntaisin. Toisaalta myös seuroja pidettiin alkukirkossa ja jo Jeesuksen aikana. Jeesus piti seuroja kansalle, joista kuuluisin saarna lienee vuorisaarna. Toisaalta Jeesus meni myös ”tapansa mukaan synagogaan”, ja synagogajumalanpalveluksesta kehittyi myöhemmin kristillinen jumalanpalvelus, kun Jeesus asetti ehtoollisen (Luuk 4:16). Paavali ja apostolit kulkivat myös kylästä toiseen ja pitivät kansalle seuroja, joissa he saarnasivat evankeliumia ja kansa kuunteli. Seuroissa ei vietetty ehtoollista, joka oli uskovaisten pyhä ateria. Kääntyneitä seuroissa kastettiin.

Kotiseuroissa evankeliumin sanoma on esillä naapureille, kun seurojen pitäjät esittävät kutsun tulla heille Sanan kuulolle. Tämä kutsu on samalla kutsu tulla Kristuksen luokse, koska Sana on Kristus. Tämän kutsun voi jättää seurakyltin muodossa teille ja aitovierillä, jossa ohikulkevia kutsutaan konkreettiseen Jumalan lasten joukkoon, siis seurakuntaan, jossa Kristus on itse Sanansa kautta läsnä, ja jonka kautta ihminen voi päästä synneistään ja pelastua. Kutsulla on konkreettinen paikka ja aika. Lutherin mukaan Sanan kuulosta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Lisäksi kotiseuroihin voi kutsua sukulaisia ja ystäviä. Näin ollen pienikin seurakunta voi tavoittaa evankeliumilla moninkertaisen määrän ihmisiä, jos vaikka edes kymmenen seurakuntalaista pitäisi yhdet kotiseurat vuodessa.

Voisiko teillä siis pitää seurat? Voisiko siitä muodostua tapa pitää kesä- tai syysseurat kerran vuodessa? Älä katso kotiasi ja epäile sen soveltuvuutta, sillä seuroja on pidetty historian aikana niin vankiloista ja bunkkereista aina uppoavan Titanicin kannelle asti, ja pääasia on Jumalan Sana, eivät taulut ja seinät. Meillä pidetään Rahulan kylässä kesäseurat joka kesä. Toivotan kaikki niihin tervetulleiksi!

”Antakaa Kristuksen Sanan asua runsaana keskuudessanne” (Kol. 3:16).