Artikkelissa ”Pelastavatko kaste ja ehtoollinen?” käsittelin noita armovälineitä negaatiosta käsin. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan yksinomaisena tee oikeutta noille sakramenteille ja aion siksi nyt käsitellä kastetta luterilaisesta tunnustuksesta ja Raamatun ilmoituksesta käsin. Mitä siis kaste vaikuttaa tai hyödyttää? Onko se pelastuksen sakramentti, jossa ihminen syntyy Jumalan lapseksi vai onko se tunnustautumisen teko, jossa ihminen tunnustaa tai sinetöi, jo aiemmin hänessä syttyneen pelastavan uskon Kristukseen.

Lähden liikkeelle Lutherin kasteopista Isossa katekismuksessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan.” Luther sanoo kasteen pelastavan ihmisen ja siirtävän hänet maailmasta ja perkeleen valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan.

Kaste perustuu Jeesuksen käskyyn: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Markus kirjoittaa evankeliumissaan asian näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Luukas taas päättää evankeliuminsa näihin Jeesuksen sanoihin: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,  ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” Johannes päättää evankeliuminsa Pietarin lähettämiseen kysyessään kolmesti häneltä rakastaako hän Jeesusta ja antaessaan kolme kehotusta: kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani ja seuraa minua (Joh. 21).

Kaikki evankeliumin kirjoittajat ovat siis päättäneet evankeliuminsa siihen, kun Jeesus lähetti opetuslapsensa maailmaan, ja Matteus sekä Markus kirjoittavat Jeesuksen kastekäskystä. Kun Jeesus astui taivaaseen, niin hän jätti opetuslapsensa jatkamaan työtään evankeliumin eli syntien anteeksiantamuksen ilosanoman eteenpäin viejinä. Tähän työhön kuului ihmisten tekeminen opetuslapsiksi eli Jeesuksen seuraajiksi kaikkialla maailmassa kasteen ja opettamisen kautta. Tämä tarkoittaa Jumalan lapseksi synnyttämistä, ja kehottamista seuraamaan Jeesusta Jumalan lapsena. Tämä on myös parannussaarnaa, jossa ihmisiä kutsutaan kääntymään synneistään Pelastajan puoleen ja saamaan syntinsä anteeksi kasteen kautta. Parannus ei tarkoita, että ihmisen tulisi ensin parantaa itsensä ja sitten vasta tulla Jeesuksen luokse. Jumalan vanhurskauden omistamiselle ei ole ennakkoehtoja, eikä mikään oma teko voi tehdä siitä suurempaa tai pyhempää vanhurskautta. Se on jo täydellistä vanhurskautta, jonka saa kasteen kautta omakseen. Ei kuitenkaan kätkettäväksi, vaan elettäväksi ja julistettavaksi.

Pietari aloittaakin ensimmäisen parannussaarnansa näin: ” Tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu” (Apt. 2:38). Aptostolien teot jatkavat: ”Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.” Pakanat kääntyivät Pietarin sanojen kuulemisen ja kasteen kautta. Pietarin saarnan lupauksen mukaan Pyhän Hengen lahja sisältyi kasteveteen, ja ne jotka Pietarin saarnan jälkeen kaipasivat tätä Pyhää Henkeä ja pelastusta, kastettiin eli synnytettiin Jumalan lapsiksi. Näin toteutuivat Jeesuksen sanat Nikodemukselle: ”ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla” Joh 3:5.

Paavali syventää kasteopetusta opettamalla siinä tapahtuvasta uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi: ”Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” (Room. 6:3-4). Kasteessa vanha syntinen lihamme tulee siis osalliseksi Kristuksen ristinkuolemasta ja kuolee siinä yhdessä Kristuksen kanssa, ja kun hänet nostetaan vedestä niin hän on kokonaan uusi luomus Kristuksessa. Kasteen kautta ihmisen ruumis ja sielu tulevat siis osalliseksi Kristuksesta ja ovat tämän jälkeen uskon kautta Kristuksessa. ”Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet” (2. Kor. 5).

Paavali jatkaa: ” Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Grekiläiset, sekä orjat että vapaat, ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut” (1. Kor 12:13). Luku jatkuu: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen.” Kaste on siis eläväksi tekevä portti seurakunnan yhteyteen. Se ei ole vain muodollista jäsenyyttä kirkko-organisaatioon, vaan todellista jäsenyyttä Kristus-ruumiiseen. Tällainen täysivaltainen tosijäsen on se, joka on Kristukseen kastettu, saanut siinä kaikki syntinsä anteeksi sekä syntynyt uudesti ja seuraa Herraansa kasteen armoliiton lapsena jatkuvassa syntien anteeksiantamuksen osallisuudessa.

Paavali kirjoittaa vielä: ”Laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta” (Tiit 3:5). Uuden syntymisen peso vedestä ja hengestä Jumalan lapseksi, ja näin taivaan perilliseksi, sopii ennen muuta kasteeseen. Tuolla pesolla on myös tärkeä merkitys materiaaliselle ruumiillemme: se tullaan herättämään viimeisenä päivänä kirkastettuna ruumiina: ”Me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi” (Fil. 3:21).

Mitä siis kaste antaa? Minusta kyse on lahjasta, jota suurempaa ei voi saadakaan maan päällä. Siitä eläminen ja sen ymmärtäminen on koko elämän mittainen projekti. Se on myös kaiken kristillisen kilvoituselämän lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.