Jatkan edellistä kirjoitustani kristilliseen etiikkaan liittyen pohtimalla sitä, mikä on syntiä, eli sitä mikä on kauhistus Herramme silmissä ja Hänen tahtonsa vastaista. Puhuttaessa synnistä voimme minusta päätyä ainakin joko liiallisen pelokkaaseen tai liiallisen kevytmieliseen suhtautumistapaan sitä kohtaan. Siksi meidän tulee jo aluksi muistaa, että niille, jotka ovat Kristuksessa ja jotka ovat Hänen kuolemansa kautta sovitettuja, ei ole mitään kadotustuomiota tai helvettiin joutumisen pelkoa (Room. 8:1). Kristus on synnin ja perkeleen voittaja! Hän on meidän parantajamme synnistä ja apumme kilvoitukseemme jos ja kun me lankeamme. Tämän ei kuitenkaan saisi johtaa kevytmieliseen ja välinpitämättömään suhtautumiseen syntiä ja vihollistamme perkelettä vastaan. Kyse on nimittäin vastustajasta, jota me emme yksin kykene voittamaan yhdessäkään syntikiusauksessa.

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” (Mark 12:30-31) Tässä Vapahtajamme ilmoittaa tiivistetysti koko lain vaatimuksen korkean ytimen. Paavali opettaa: ”Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Room. 13:9). Syntiä on siis kaikki se, mikä rikkoo Jumalaa ja lähimmäisiämme vastaan.

Itsekkään ihmisen on vaikea rakastaa lähimmäistään. On helpompi kulkea kadulla apua tarvitsevan ohitse. (Jaak 1:27) On helpompi vihastuessaan sanoa ja tehdä rumasti (Ef 4:26). On helpompi tehdä abortti tai ehkäistä lapsi menetelmällä, joka tuhoaa hedelmöittyneen munasolun, kuin pitää lapsi epäitsekkäästi (2. Moos. 20:13). On helpompi lakaista riita maton alle, kuin nöyrtyä pyytämään anteeksi (Matt. 6:12). On helpompi mennä seuran mukana pahoille teille irstaaseen elämään ja juopumukseen, kuin kieltäytyä näistä Jeesuksen tuntemisen tähden (Ps. 1:1). On helpompi tehdä huorin ajatuksissa ja teoissa kun kukaan ei näe, kuin paeta niitä Herralle kauhistuttavina synteinä (Matt. 5:28). On helpompi värittää tarinaa omaksi edukseen, kuin kertoa totuus lähimmäisestä (2. Moos 20:16). On helpompi mukautua maailman menoon vaikkapa pukeutumisen ja pinnallisen elämäntyylin suhteen kuin miettiä, mikä on uskovalle sopivaa ja mihin hänen tulee aikansa ja varansa käyttää (Room. 12:2). On helpompi olla puuttumatta asiaan, jos toista kiusataan. Sanalla sanoen on helpompi tehdä syntiä, kuin valita parannuksen ja kilvoituksen tie syntiä vastaan.

Itsekkään ihmisen on myös vaikea rakastaa Jumalaa. On helpompi, käyttää aika omiin harrastuksiin, omaan uraan ja omiin mielenkiinnonkohteisiin, kuin rukoukseen, seurakuntayhteyteen, perheeseen ja Jumalan Sanan tutkimiseen (1. Kor 6:12). On helpompi nukkua sunnuntai-aamuna pitkään, kuin mennä kirkkoon pyhittämään lepopäivä (2. Moos 20:18). On helpompi kieltää Jumala ihmisten edessä, kuin olla rohkeasti uskovainen (Luuk. 12:9). On helpompi kiroilla, kuin hallita kielensä (Luuk. 6:45). On helpompi suhteellistaa ja vesittää Raamatun neuvot ja ohjeet, kuin kunnioittaa Raamattua Jumalan Sanana (Ps 119:69). On helpompi etsiä apua ja lohdutusta elämäämme muualta, kuin yksin Jumalalta (2. Moos 20:3, Matt 6:26). On helpompi pyytää Jumalalta ihmettä tai merkkiä uskon vahvistukseksi, kuin uskoa näkemättä ja pitää koko elämää ihmeellisenä Jumalan lahjana (Luuk. 11:29).

Perkele ja oma liha sanovat: ”Ei näillä ole niin suurta merkitystä, tee vaan syntiä, ei se ole niin vakavaa.” Paavali kehoittaa: ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha.” Room 8:6 ja jae 13. ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Syntimme maksoivat Jumalan pojan ristiinnaulitsemisen. Synnin palkka on kuolema. Joudumme itse synneistämme vastaamaan, jos emme ole Kristuksessa, mutta uskovaisen hyväksi luetaan Kristuksen sijaiskuolema ja hän on puhdistettu synnistä. Uskomalla ja turvautumalla Jeesukseen saa synnit anteeksi ja rauhan, jollaista ei tämä maailma anna. Näin saa kuulla kirkossa vakuutettavan kun pyytää ripissä syntinsä anteeksi ja silloin voi taas jatkaa kevyellä tunnolla kilvoituksen kaitaa tietä. Oikeaan parannukseen kuuluu nimittäin aina myös halu hyljätä syntinen elämä.