”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” (Apt. 3:19). Näin Pietari saarnasi Salomon pylväskäytävässä, kun Jeesus oli lähettänyt opetuslapset viemään evankeliumia kaikkeen maailmaan. Lisäksi Pietari oli tätä ennen vieläpä syyttänyt kuulijoita Jeesuksen murhaamisesta: ”Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat.” Tämä piti tietysti myös paikkansa, sillä näin juutalaiset todella olivat tehneet. Toisaalta on myös totta, että meistä jokainen naulitsi Jeesuksen ristille synneillään.

Mitä sitten on parannus? Nykypäivän saarnoissa tämä on lähes vaiettu aihe. Silloinkin kun parannuksesta puhutaan, niin saatetaan selittää sanan kreikankielistä merkitystä, mutta itse parannuksen tekemiseen ei kehoteta, kuten Pietari kehotti. Monesti myös parannukseen viitataan siten, että tärkeää on tulla Jeesuksen luokse ja parannettavaksi, mutta Jeesuksen sanat syntiselle naiselle jäävät mainitsematta: ”Mene äläkä enää syntiä tee.” Tietysti tärkeintä on tulla Jeesuksen luokse armahdettavaksi, mutta Jeesus kehottaa kaikkia ottamaan ristin ja seuraamaan Häntä nisunjyvän tietä. Moni vierastaa sitä, että parannuksesta tulee seurata synnin pois panemista ja hyviä tekoja Pyhässä Hengessä. Johannes Kastajakin saarnasi: ”Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy… Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Luuk. 3:8-9).

Vanhan testamentin aikana profeetat olivat Jumalan lähettiläitä, ja he saarnasivat parannusta. Joona oli yksi tällainen profeetta, ja hänet lähetettiin Niniveen saarnaamaan parannusta. Niniveen pahuus oli täyttänyt Jumalan vihan maljan ja tulvi jo yli. Jos Ninive ei kääntyisi pahoilta teiltään, niin heitä kohtaisi rangaistus – kaupungin hävitys, kuten Sodoman ja Gomorran kävi. Mitä on sitten tämä kääntyminen pahoilta teiltä? Se on yksinkertaisesti Jumalan avuksi huutamista ja synnin jättämistä. Jos edellistä ei seuraa jälkimmäinen, niin kysymys ei ole todellisesta kääntymyksestä. Kun Paavalilta kysyttiin, saako Jumalan lapsi jatkaa synnissä, jotta armo tulisi suuremmaksi, niin hän vastasi: ”Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?” (Room. 6:16). Synti on kuolemaksi ja johtaa kaidalta tieltä kadotukseen. Joonan saarnan vaikutuksesta Ninive kääntyi, pukeutui säkkeihin ja katui. Niniveen kuningas julisti: ”Jokainen kääntyköön pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.” (Joona 3:8-9).

Olen lukenut viime aikoina Lars Leevi Lestadiuksen saarnapostillaa. Tuota Kaaresuvannon kirkkoherraa pidetään Lapin raitistajana. Hän saarnasi viinapirua vastaan, joka hukuttaa ihmisiä helvettiin. Lapissa syntyi herätystä. Miksi? Koska laki satutti ja evankeliumi synnytti armon kaipuuta. Kristuksen sovitusuhrille oli käyttöä. Kristuksen seuraamisen kapea tie pidettiin saarnoissa kapeana ja ahdas portti ahtaana. Kaikki tiet eivät vieneet taivaaseen. Jeesus opetti: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Lestadiuksen saarnat johtivat Lapissa parannuksen soveliaisiin hedelmiin. Synti, viina ja huorinteko jäivät, tilalle tuli evankeliumin saarnaaminen ja usko Kristukseen.

Missä ovat meidän aikamme Lars Leevit, Joonat, Paavalit ja itse Jeesus? Vai onko niin, että laittomuus lisääntyy ja rakkaus kylmenee. Missä ovat meidän aikamme herätyksen saarnaajat? Jeesus oli rukoilemassa Getsemanessa opetuslastensa kanssa kiirastorstaina ennen astumistaan kärsimystielle. Hän kehotti opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan. Opetuslapset nukahtivat. Jeesus herätteli. Opetuslapset nukahtivat jälleen. Yhä Jeesus jaksoi herätellä: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Olen kuullut monta saarnaa siitä, että opetuslasten tavoin mekin nukumme herkästi, ikään kuin se ei haittaisi. Onneksi Jeesus jaksaa valvoa, vaikka me kuorsaamme makeasti. Vähemmän olen kuullut saarnoja, joissa Jeesuksen tavoin herätellään uskovia ja kehotetaan heitä jatkuvasti valvomaan. Myös Pietari saarnasi herätystä: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8) Hengellinen uni painaa, mutta Raamattu kehottaa valvomaan oman sielunsa takia, sillä Ylkä saattaa tulla minä hetkenä hyvänsä, ja Karitsan hääjuhlat alkaa.

Mitä oman sielun tilan valvominen sitten on? Eikö se ole jatkuvaa Kristuksen avuksi huutamista. Jatkuvaa synnin pois panemista. Jatkuvaa kilvoittelua elämän tiellä. Jatkuvaa nousemista, jos ja kun on langennut. Jatkuvaa Jumalan sanan tutkimista, rukousta, syntien anteeksi pyytämistä ja sakramenttien ahkeraa käyttöä. Tätä varten tarvitsemme oikeaa opetusta. Julistusta, jossa on lakia ja evankeliumia. Julistusta, joka viitoittaa oikean tien. Laki ja evankeliumi eivät oikeastaan ole kaksi vastakkaista julistusta, vaan yksi yhteinen julistus. Evankeliumiin kuuluu kiinteästi uusi uskon kuuliaisuus, pyhitys ja hyvät teot. Kutsu seurata Jeesusta on kutsu pyhään elämään. Se on kutsu jättää pimeyden hedelmättömät teot. Kaikkeen tähän tulee voima yksin Pyhältä Hengeltä, joka uskon kautta asuu kristityissä.

Mitä ovat nämä pimeyden hedelmättömät teot? Ilmestyskirjassa kirjoitetaan: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.” (Ilm. 2:20-21). Haureus on Jumalan pyhyyteen luodun ihmisruumiin tahraamista syntiin. Ihminen luotiin Luojansa kuvaksi ja kaltaiseksi. Hänet luotiin elämään Luojansa rakkaudesta ja heijastamaan tuota rakkautta elämänsä kautta läheisilleen. Ennen kaikkea tämä toteutuu avioliitossa, joka on useimpien seurakuntalaisten jalo kutsumus. Avioliitto on merkki Kristuksen ja seurakunnan rakkaudesta. Siinä mies ja nainen tulevat luomisjärjestyksen mukaisesti yhdeksi lihaksi, ja tämän yhden lihan liiton kautta Jumala luo uusia ihmislapsia luomissanansa ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää” mukaisesti. Entä mitä opettaa aikamme Iisebel, joka eksyttää valittuja haureuden syntiin? Eikö tuo Iisebel opeta, että Jumalan luomisjärjestys – jossa avioliitto on miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto – ei enää päde nykyaikana. Eikö Iisebel lisäksi opeta, että Jumalan luomissana on myös vanhentunut ja avioliiton seksuaalisuuden ei tarvitse enää kunnioittaa Jumalan luomissanaa ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää”?

Kaikki eksytys tulee Raamatun varoituksen mukaan valkeuden vaatteeseen naamioituneena. Eksyttäjä on susi lammasten vaatteissa. Hän näyttää ja kuulostaa viisaalta, mutta hänen viisautensa ei ole Kristuksesta lähtöisin. Sen tietää siitä, ettei hän opeta Kristuksen sanan mukaisesti. Paholainen opettaa valheita, hän kylvää rikkaviljaa. Valheet vääntävät kieroon Raamatun sanan, ne hylkäävät suoran ja kapean tien. Raamatun sanan tulisi antaa ojentaa ja nuhdella meitä, jotka niin helposti kuljemme itse vinoon. Tämä silläkin uhalla, että Raamatun sana ja opetus satuttavat ja näyttävät ihmisen mahdottoman tilan pyhän Jumalan edessä. Paholaisen kylvämä epäilys Jumalan sanaa kohtaan kysyy: ”Onko Jumala todella sanonut?” Näin tapahtui ensimmäisen kerran Eedenissä, kun ihminen lankesi syntiin ja luopui Jumalan rakkauden yhteydestä. Ihminen luuli valitsevansa jotakin parempaa, kun hän valitsi tottelemattomuuden Jumalan tahdolle. Hänelle ei enää riittänyt elämä Jumalan siunauksen ja rakkauden yhteydessä. Näin tapahtuu nykyäänkin, kun ihminen luopuu Jumalan asettamasta miehen ja naisen välisestä avioliitosta ja pitää halpana lisääntymisen siunausta käyttäen seksuaalisuuden lahjaa kaikkeen väärään.

Haluan päättää tämän pohdintani parannuksesta apostolien kehotukseen: ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” (Apt.3:19) Tämä on tänä päivänä kehotus meille kaikille. Elämme vielä armon aikaa, koska Herramme tulo on viipynyt. Saamme vielä omistaa nämä sanat itsellemme, ja puhdistaa omantuntomme tunnustamalla ja hylkäämällä syntimme. Herramme on uskollinen ja vanhurskas, ja on luvannut antaa syntimme anteeksi.