”Tuo on vain sinun tulkintaasi” on yleinen lausahdus, jos ollaan jostakin Raamatun opetuksesta eri mieltä. Se ei kuitenkaan ole hyvä lausahdus, jos oikeussalissa syytetty sanoisi sen tuomarille sen jälkeen kun hänet on tuomittu. Se ei ole hyvä lausahdus, jos sen sanoisi tentin jälkeen opettajalle, joka on korjannut tenttisi ja antanut vastauksestasi nolla pistettä. Se ei myöskään ole hyvä lausahdus, jos sen sanoisi presidentin vaalien ääntenlaskijalle, silloin kun on eri mieltä vaalivoittajasta.

Se, että tulkitsemme monia asioita usein eri tavalla, ei toki tarkoita että itse asiat olisivat suhteellisia. Karttaakin voi tulkita monella tavalla, vaikka siitä ei ole tahallaan tehty sekavaa, ja määränpäähän pääsee vain jos tulkitsija tulkitsee oikein. Samoin on Raamatun kanssa. Tärkein tulkintaperiaate on minusta rehellisyys. Tekstin kirjoittajalla on usein tietty viesti tai ajatus, jonka hän välittää. Lukijan tehtävä on selvittää se. Samoin on Raamatun eri tekstien kanssa. Niissä kirjoittaja välittää tiettyä viestiä – sanoilla, lauseilla, tyylilajeilla, painotuksilla ja kokonaisuudella. Hän olettaa että lukija ymmärtää sanojen merkityksen, tyylilajin ja kontekstin tietyllä tavalla. Hän olettaa, että tekstin lukija pelaa samojen pelisääntöjen mukaan kuin hän. Kun luemme Raamattua, niin ymmärrämme usein yksittäisten sanojen merkityksen oikein, mutta meidän voi olla vaikeampi länsimaisesta kulttuuristamme käsin asettua siihen kontekstiin, joka Raamatun kirjoittamisaikana oli.

Otan esille yhden esimerkin. Jos suomalainen duunari, kiinalainen pankkiiri ja afrikkalainen sotilas lukevat vaikkapa kirjan Taru sormusten herrasta, niin kirjasta nousee varmasti noille lukijoille erilaisia asioita esille ja kirja synnyttää erilaisia mielleyhtymiä, tunteita ja erilaisen kokemuksen. Kirja puhuu näille ihmisille eri tavalla, johtuen näiden ihmisten erilaisista taustoista. Kuitenkin nämä ihmiset voivat keskustella kirjan juonesta, merkityksestä ja pointeista ja ymmärtää ne samalla tavalla, mutta ehkä hieman eri näkökulmista. Ainakaan heidän käsityksensä kirjan loppuratkaisusta tuskin poikkeavat toisistaan siten, että ne ovat ristiriidassa keskenään, tai ristiriidassa J.R.R. Tolkienin viestin kanssa.

Raamatun kirjoittajilla oli siis mielessään tietty viesti, jota he välittivät, kirjoittaessaan Raamatun eri tekstejä. Tehtävänämme on selvittää tuo viesti oikein. Nuo sanat ovat väline, jotka välittävät viestiä. ”Tuo on vain sinun tulkintaasi” ei siksi ole kovin hedelmällinen lausahdus tai keskustelun avaus, olipa kyse sitten Raamatusta tai Taru sormusten herrasta. Raamattua lukiessa tulisi toimia ihan normaalien tekstin tulkitsemisen pelisääntöjen mukaan, kuten mitä tahansa tekstiä lukiessa. Toisaalta tämä ei vielä riitä, koska Raamattu on oman opetuksensa mukaan Pyhän Hengen inspiroimana syntynyt kirja ja se ei myöskään aukea ilman Pyhää Henkeä.

Kuka sitten selittää ja tulkitsee Raamattua oikein? Kenen tulkinta on Pyhän Hengen johdattamana syntynyt?

Itseäni on auttanut sen asian ymmärtäminen, että en ole mikään objektiivinen tulkitsija. Minun tulkintani ei ole välttämättä tismalleen juuri se mitä  kirjoittaja on tarkoittanut. Itseasiassa Raamattu todistaa, että tietomme on vajavaista (1 Kor 13:9). Näkökykymme ja ymmärryksemme on vajavaista. Siksi meidän tulisi minusta rukoilla ymmärrystä ja Pyhän Hengen johdatusta, kun luemme Raamattua. 1 Kor 2:14 ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla”. Jeesus nimittää Pyhää Henkeä totuuden Hengeksi, joka johtaa uskovansa kaikkeen totuuteen. Tätä meidän tulee rukoilla lukiessamme Raamattua!

Lisäksi kirkko on ollut olemassa jo 2000 vuotta! Jumala on Pyhän Henkensä kautta johdattanut kansaansa meidän aikaamme asti, eikä jätä Sanansa mukaan työtään kesken. Jos siis Raamatuntulkintamme ei saisi lainkaan kannatusta kirkon historian Raamatunymmärrykseen peilaten, niin meidän tulisi minusta olla nöyriä ja miettiä: olenko todella niin erityinen, että Jumala ei ole avannut tätä asiaa kenellekään toiselle kirkon historiassa aiemmin tällä tavalla kuin nyt itse tätä tulkitsen.

Minusta siis Raamatun tulkinnassamme tärkeimmät tulkintaperiaatteet on rehellisyys, rukous ja tradition kunnioittaminen. Suurin ongelmamme tulkitessamme Raamattua on meissä asuva synti ja itsekeskeisyys.